kadonnut: sisäinen martta

Seesteinen sunnuntai saadaan aikaan Charlotte Gainsbourgilla ja ruokakaappien tyhjentämisoperaatiolla. Oi ihana Stage Whisper -levy! Pitkästä aikaa innostun uudesta levystä ja juku kun tuntuu mukavalta se. Ja oi ihanat Levy-Eskot, jotka levyn minulle varta vasten tilasivat. Ystävällinen palvelu takaa uskolliset asiakkaat.

Ikäväkseni olen viime aikoina huomannut, että säännölliset tulot ovat saaneet aikaan täydellisen mielikuvituksen puutteen keittiössä. Muutamassa kuukaudessa olen kadottanut taidon tehdä ruokaa kotoa löytyvistä aineksista, koska enää ei ole ihan pakko. Tämän johdosta kaapit pursuilevat kuiva-aineita, joita olen kerran johonkin tarvinnut. Ennen oli niin tarkka ruokabudjetti, ettei vastaavaa tilannetta päässyt syntymään ja silti söin varsin hyvin ja monipuolisesti. Pari viikkoa sitten pakotin itseni tekemään kasvissosekeittoa evääksi jääkaapin juuresjämistä ja jo se tuntui jonkinlaiselta erävoitolta.

Tänään sitten hermostuin tursuilevaan kuiva-ainekaappiin ja päätin tehdä makaronilaatikkoa, siihenhän on aina ainekset. Paitsi että eipä ollutkaan, oi voi, kai se on kaupasta jotain haettava. Asennetarkastuksen jälkeen uunissa muhii parhaillaan iso vuoallinen hernerouhe-sekapastalaatikkoa, jossa on höysteenä myös sipulia, suppiksia ja porkkanaa. Iloisen oranssin ja vihreän väriyhdistelmän vuoksi ristin ruuan kevätlaatikoksi. Maku testataan illalla joogan jälkeen, mutta ainakin ulkonäkö ja tuoksu on kohdillaan.

Muuten päivän ruokalistalla on ollut mm. rahkalettuja herkkuhöysteillä ja pinaattiomeletti - joihin myös löytyi ainekset kaapista. Järkyttävää, miten helposti tuohon uusavuttomuuden tilaan vajoaa, etenkin kun olen ihan, ihan oikeasti sitä mieltä, ettei ruokaa pidä tuhlata ja taloudellinen arki on järkevää pitää yllä kaikissa tilanteissa. Kaivoin kirjahyllystä tueksi ja inpiraatioksi joululahjaksi saadun marttojen kasviskeittokirjan. Uusi keittiöelämä paluu vanhaan keittiöelämään alkaa nyt.