Leikkautin eilen kevättukan ex tempore, mikä on erittäin epätyypillistä minulle. Tarkoitus olikin vain tasata, kunnes kampaajan tuolissa innostuin päättämään toisin ja liki 25 senttiä lähti tukasta nips, naps. Koko prosessin ajan olin paniikissa - mitä tästä nyt tulee, sopiiko ollenkaan, teenkö elämäni virheen?
Lopputulos oli kiva. Kevyt ja piristävä. Ei liian radikaali, tukan saa vielä halutessaan kiinni, ettei tarvitse afrota kutrit hulmuten. Ilmeisesti ihan kauhean radikaali muutos ei kuitenkaan ollut: toistaiseksi yksi ihminen on huomannut muutoksen oma-aloitteisesti. Näin sitä tartutaan riskeihin ja eletään vaarallisesti, kyllä.
Pääasia on kai se keventynyt ja piristynyt olo. Ja se, että viimeinkin kaikki kuollut hamppulatva on poissa. Kohti kevättä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti