helmikuun lukupäiväkirja

Olen etsinyt sopivia housuja jo viikkoja. Jostain syystä vaatevalmistajille tuntuu olevan sula mahdottomuus ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, jotka tälläkin muotikaudella haluavat käyttää housuja, joissa on boot cut -lahje (tai edes suora) ja matalahko vyötärö. Hyvien punttien housuissa vyötärö kipuaa melkeinpä poikkeuksetta navan korkeuksille, matalavyötäröisissä housuissa on pillilahje. Nice.

Eilen sitten viimeinkin tärppäsi, luonnollisestikin liikkeessä, jossa olen käynyt metsästysreissulla parikin kertaa menneiden viikkojen aikana. Koska pöksyt sattuivat vielä olemaan alennuksessa, innostuin ostamaan myös kaksi paitaa, joista toinen ei ole yhtään normaalia tyyliäni, mutta keväinen olemus houkutti.

Kuva Lindexin verkkokaupasta.

En omista oikein mitään punaista, joten tätä pitää vielä sulatella hetki. Ehkä kuitenkin opin vielä käyttämäänkin paitaa ennen seuraavia lumia. Sitä paitsi housuille ja kahdelle paidalle kertyi yhteishintaa 49,90, joten en voi oikein potea edes erityisen huonoa omaatuntoa perjantaishoppailusta.

Helmikuussakin ehdin vähän lukea:

Paul Auster: Sunset Park (2010)

Sain tämän Markolta joululahjaksi. Kumpikaan meistä ei ole ikinä lukenut Austeria, mutta aihepiiri kuulemma houkutti ostamaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että aloin lukea opusta perjantai-iltana ja lauantaina ennen puoltapäivää se olikin sitten luettu. Ihanaa tekstiä! Taas kerran isoja teemoja sopivan kevyellä tyylillä käsiteltynä, loppu tosin jätti melko kalvavan olon. Nyt tekee mieli lukea noin kaikki Austerit.

L. Onerva: Mirdja (1908)

Isoja teemoja vähän vähemmän kevyellä tyylillä. Ongelmani Mirdjan kanssa ei ollut vanhahtava kieli eikä edes rikkonainen rakenne, molemmat toimivat mielestäni hyvin. Jostain syystä tässä oli kuitenkin kirja, jota ei tehnyt mieli napata pöydältä ja alkaa lukemaan. Kyse saattoi olla siitä, että Sunset Park kolahti niin kovasti, koska aina kun Mirdjan lopulta sai avattua, siihenkin uppoutui ja tarinan eteneminen kiinnosti. Ehkä siis väärä aika tälle kirjalle, mutta olen joka tapauksessa tyytyväinen, että tuli luettua. Tärkeä teos hyvästä aiheesta.

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000)

Tämä on ollut lukulistalla jo vuosia. Jostain syystä olin taas kuvitellut kirjan ihan erilaiseksi, mutta kun hämmennyksestä päästiin, lukeminen eteni varsin mukavasti. En ole ihan vielä saanut kiinni siitä, mitä loppupeleissä kirjasta pidin, tuntuu teokselta, jonka pitää hautua päässäni vielä jonkin aikaa. Paljon surullisempi ja synkempi tunnelma kuin mihin olin varautunut, mutta minua kieltämättä viehättää perinteisten suomalaisten kuvien ja mytologian ujuttaminen scifiiin ja fantasiaan. Kauniista suomen kielestä ja omaperäisestä lähestymistavasta ehdoton bonus.