versoo

Kevät on mennyt minulta jotenkin ihan ohi. Kesäkuu on jo ihan ovella, enkä ole tajunnut koko asiaa! Siitepölyn olen rekisteröinyt, mutta tuomet ja hedelmäpuut ovat alkaneet kukkia vaivihkaa, ilman lupaani.

Onneksi kotonakin kohta kukkii, sillä ensimmäistä kertaa ikinä olen innostunut istuttamaan asioita. Kaksi yrttipurkkiani viettävät edelleen viikon jälkeen hiljaiseloa, mutta basilika ja auringonkukka vihertävät jo iloisesti. Sormet syyhyävät uusien purkkien pariin, mutta toki voisin myös miettiä, mitä oikeasti haluan, mille on tarvetta ja mikä näyttäisi kivoimmalta.

Epätarkkoja versoja.

Äh, tekisi mieli investoida kunnon kameraan. Turhauttaa, kun sisäkuvat ovat aina epätarkkoja tai niissä on vähintäänkin todella ruma valo. Tai pikkuisten auringonkukkieni tapauksessa molemmat. Muutoin vanha toimii vielä, joten sitä voisi toki kantaa mukana huolettomana pokkarina silloin, kun kuvien laadulla ei ole niin väliä.

Isoja investointeja on kuitenkin tullut tehtyä viime aikoina sen verran, että taitaa kamerakin jäädä haavelistalle futonin seuraksi. Valintojahan nämä ovat: nyt valitsin informaatiotutkimuksen aineopinnot (595 EUR). Pelottaa jo nyt se työmäärä, jonka joudun ensi vuonna tekemään päivätyön ohella. Mutta jos suinkin jaksan pakertaa, vuoden päästä minulla on ihan oikea ammattipätevyys. Ehkä se on investoinnin arvoista.