Kamerani piuha on kadoksissa ja estää näin ollen kaikki kivat postausaiheeni - niissä kun on pakko olla valokuvia. Löytymistä odotellessa ruotikaamme taas luettuja kirjoja. Heinäkuun lukulista koostui hyvin erilaisista naiskirjailijoista.
Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi
Luin viime kesänä Lewyckan (silloin) uusimman, We Are All Made of Glue. Traktoreissa käsitellään aika samanlaisia teemoja, mutta mittakaava on pienempi (kyllä tässäkin silti seilataan ristiin rastiin 1900-luvun Eurooppaa). Lewyckan tapa kirjoittaa on hieno: hahmot rakentuvat siten, että tarinaa on mahdotonta lukea samaistumatta. En ole syntynyt itäeurooppalaisille juutalaisvanhemmille sodan aikana tai sen jälkeen, enkä ymmärrä toisen polven pakolaiskokemuksesta hölkäsen pöläystä. Ei haittaa, tarina alkaa tuntua omalta ennen pitkää ja ratkaisua ei meinaa malttaa odottaa.
Virginia Ironside: Oon voimissain
Bridget Jones -henkinen humoristinen päiväkirja toimii ehdottomasti lomalukemisena. Tässä tosin päiväkirjaa kirjoitti 60-vuotias nainen, joten näkökulma ja teemat ovat sen mukaisia - välillä kevyt huumori kaiken keskellä tuntui itse asiassa lähinnä kököltä. Alkuperäinen nimi No! I Don’t Want to Join a Bookclub kertoo ehkä enemmän sävystä ja päähenkilön asenteesta vanhenemiseen kuin suomennos. Eipä tästä paljon mieleen jäänyt, mutta ehkä aina ei ole tarviskaan?
Julie Powell: Julie and Julia
On pitänyt lukea tämä siitä asti, kun näin leffan teatterissa sen ilmestyttyä. Nyt se tuli vastaan tallinnalaisessa kirjakaupassa seitsemän euron hintaan, mukaan lähti. Kirjan ongelma on ehkä se, etten oikeastaan halunnut tietää niin paljon Julie Powellista. Silloin kun pystyi samaistumaan (Buffy-obsessio), lähelle pääseminen oli hauskaa. Muutoin se oli lähinnä vaivaannuttavaa. Julie and Julian lukeminen kuitenkin sai minut uskomaan, ettei Mastering the Art of French Cooking -kirjan reseptit ole mahdottomia toteuttaa ja nyt olen korkannut sen itsekin. Luuydinkastike, maksaruoat ja kananmunahyytelö jääköön silti testaamatta.
Virginie Despentes: Kauniita asioita
Suhteeni Despentesiin on vähän ristiriitainen. En siis ihan hirveästi pidä kirjoista ja luen niitä silti. Tässäkin tapauksessa on kuitenkin mahdotonta yrittää kuvailla mitään ilman, että se kuulostaa lattealta ja turhalta. Piti Despentesistä tai ei, teokset ansaitsevat huomattavasti parempaa kohtelua kuin sanat "rankka", "repäisevä", "musta huumori" tai, apua, "elämänmakuinen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti