terve sielu terveessä ruumiissa

Jossain kevään ja kesän tuoksinnassa minua puri harvinaisen ärhäkkä liikuntakärpänen. Tällä hetkellä haaveissani siintää Islon kausikortti syksyksi, koska ohjelmaan on tullut vanhoja suosikkituntejani takaisin ja muutenkin on nyt hyvä tahti päällä. Järki tosin sanoo, että kokopäivätyön ja killeriopiskeluvuoden kanssa ei joka ilta ryhmäliikuta.

Oman protestinsa ilmaisi kroppa tiistaina zumban jälkeen. Kurotin ottamaan kulhoa ylähyllyltä ja raks, elämäni ensimmäinen kunnon nikamalukko. On selkä ennenkin jumitellut, mutta nyt en voinut kumartua enkä kunnolla kääntyäkään. Pari iltaa kylmägeeliä, jumppapalloilua, venyttelyä, lihasrelaksantteja ja ibuprofenia myöhemmin olen taas toimintakuntoinen, vaikka vielä sattuukin. Onneksi tiistaille oli jo varattuna aika fysioterapeutille, joka voinee neuvoa myös tässä asiassa. Ja aikahan oli varattuna syystä, että...

...syntymäkehno lonkkani on ensimmäistä kertaa aikuiselämäni aikana alkanut oireilemaan tänä kesänä. Pahastuuko se jatkuvasta istumatyöstä, juoksukoulusta vai mistä, en tiedä. Ehkä kohta olen viisaampi. Tekisi mieli valittaa myös edelleen niveltulehduksen jäljiltä kipeytyvistä jaloista ja ikijumissa olevista hartioista ja ihan kaikesta, mutta en nyt viitsi.

Ihmiskeho, olet vähän huonosti suunniteltu. Ei mulla muuta.