maaliskuun lukupäiväkirja

Tenttikirjat söivät taas ison osan maaliskuun lukupuhdista. Päätin spurtata viikossa kuutisen sataa sivua internetlainsäädäntöä ja -etiikkaa. Näin ollen luin teokset:

Olli Mäkinen: Internet ja etiikka
Timo Vuortama & Lauri Kerosuo: Viestinnän lait ja säännöt
Heikki Poroila: Tekijänoikeus ja kirjastot

Mäkinen rakastaa Nieu-saaria esimerkkinä (minullakin oli joskus .nu-päätteinen domain!), Vuortama ja Kerosuo ovat kirjoittajina kuivakampia mutta myös tiiviimpiä. Poroila on viisas mies ja hyvä kirjoittaja, mutta kirja varsin hidaslukuinen. Yllättävän hyvin jäi silti asia päähän, vaikka projekti ottikin koville. Tentissäkin osasin soveltaa nelosen arvoisesti, olen varsin tyytyväinen.

Maaliskuun hupilukemisto näytti tältä:

David Mitchell: Back Story

Ostin tämän Markolle joululahjaksi ja pitkin alkuvuotta kiukutti kuunnella, kun toinen hihittelee kirjan äärellä yksikseen ja kuittaa kyselyt sanomalla "en viitsi spoilata tätä sulta". Ja mikä pahinta, etenee lukemisessa niin penteleen hitaasti! En itse asiassa usko, että Marko edes oli mitenkään hidas lukija, omat sormet vain syyhysivät kirjan perään harvinaisen pahasti. Hyvää kannatti tälläkin kertaa odottaa, sillä kirja oli mainio. Alan hiljalleen syttyä elämäkerroille, etenkin näille hyvien kirjoittajien ja hauskojen tyyppien omaelämäkerroille. Tässä kirjassa oli mielestäni piristävän hieno rakenne ja mahdollisesti maailman paras kuvaliite (paitsi sidontalaadultaan). Lisäksi mainioita pikku anekdootteja oli paljon, mutta enemmänkin olisi uponnut. Toisaalta David Mitchell täyttää tänä vuonna vasta 39, ehkä jatko-osa seuraa myöhemmin... Miinuksena mainittakoon jälleen ryminällä herännyt Lontoo-matkakuume. En voi siis suosittella siihen helposti sairastuville.

Hiihihiihii! (Olin laiska eli kuva täältä).

Chuck Palahniuk: Kirottu

Olipa muuten erikoinen Palahniuk: lukiessa ei ahdistanut ja Breakfast Clubkin mainittiin jo muistaakseni ekassa luvussa. Viihdyttävintä olikin seurata viittauksia eri kulttuuri-ilmiöihin pitkin kirjaa, sieltä John Hughesista Jane Austeniin. Tosin väkisinkin tuli miettineeksi, karkaako iso osa Palahniukin taiasta ahdistuksen kanssa samalla ovenavauksella. Ehkä ei kuitenkaan. Se että minua ei lukijana ahdistanut ei onneksi tarkoita sitä, etteikö vakavia teemoja olisi käsitelty. Myös viiltävä kritiikki oli vahvasti läsnä. Yllättävän hyvin kirjoittaja on myös hypännyt 13-vuotiaan tytön saappaisiin, paljon kun voi laittaa myös hahmolle uskollisen pikkuvanhuuden piikkiin. Kaiken kaikkiaan aivan manio kirja, vaikka Eloonjääneen tasoisiin vaikutussfääreihin ei tällä kertaa ihan ylletty. Suomennos sisälsi joitain ihan kammottavia käännöskukkasia, luulen alkukielisen olevan vetävämpi.

Leila Simonen: Naiset ja raha

Hupilukemisto on joustava käsite. Olen ollut melkeinpä koko tähänastisen aikuiselämäni käytännössä rahaton: jos ei ole oikeita tuloja eikä omaisuutta, vain rahan ulottuminen päivittäiseen elämiseen ja pieniin säästökohteisiin on ajankohtaista. Kuukausipalkan myötä tilanne on muuttunut. Simosen kirja sisältää ihan hyviä ajatuksia ja perustietoa, mutta jotenkin onnistuin koko kirjan lukemisen ajan tuntemaan syyllisyyttä siitä, etten harrasta osakesäästämistä ja koen sen muutenkin itselleni vieraaksi tavaksi säästää. Viimeisillä sivuilla sitten mainittiin, että tässäpä nyt yksi toimintatapa, oma löytyy pohtimalla ja kokeilemalla. Maalaisjärjellä olin päässyt samaan tulokseen jo itsekin, mutta olisi silti ollut kiva lukea sama mustana valkoisella jo vähän aiemmin. En tiedä, viisastuinko tai hyödyinkö tästä kirjasto loppujen lopuksi juurikaan (joka 2008 julkaistuna on jo osittain kovin vanhentunut), mutta ainakin se aktivoi joitain ajatusnystyröitä, mikä lienee tärkein tarkoituskin.

Renate Dorrestein: Lainaa vain

En oikeastaan tykännyt tästä ollenkaan ja olisin jättänyt kesken, ellei kirja olisi pyörinyt yöpöydällä joulukuusta ja aiheuttanut pariin otteeseen minulle nykyään harvinaisia sakkomaksuja. Eli sisulla vaan, vaikka päähän ottikin välillä paljon. Kirjassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, luulen tarttuneeni siihen sitten lopultakin väärään aikaan (siksi kirja niin kauan yöpöydällä olikin). Tästä johtuen en osaa tätä nyt sen enempää suositella kuin ruotiakaan, todennäköisesti unohdan koko opuksen ennen kuin huomaankaan.