kokkausmotivaatio karussa

Liittyykö vuodenaikaan, edellisessä postauksessa mainitsemaani stressiin vai mihin, mutta minuun on taas kerran iskenyt pahemmanlaatuinen kokkausmotivaation puute. Jos ruuan laittamiseen menee yli viisi minuuttia, se ei ole vaivan arvoista. Tämä on huolestuttavaa siksi, että a) ruuanlaitto on minulle rakas harrastus ja b) einekset eivät tahdo myöskään upota. Katjan kanssa juuri eilen puhuttiin, että onneksi kohta on kesä, niin ei edes tee mieli oikeaa ruokaa. Kai siihenkin asti  voi elää pelkillä muroilla ja maapähkinävoileivillä?

Jostain syystä kyllä jaksan leipoa  Lähiaikoina on syntynyt kaikenmoista omenapiirakasta banaanileipään ja muffineihin. Jaksan myös laittaa ruokaa muille. Yhdistin nämä kaksi lauantaina ja laitoin kavereille burgereita. Kun sitten pääsin vauhtiin, iski ihan älytön mania. Pistin sille stopin siinä vaiheessa, kun olin jo pohtimassa paistamisjärjestystä, että saan ranskalaisetkin tehtyä itse. Pirkan ristikkoperunat saivat kelvata (sitä paitsi tykkään niistä).

Leipomisinnostus takasi siis sen, että tein tällä kertaa sämpylätkin itse. Koostumus oli vähän turhan tiivis, mutta epäilen sen johtuvan päivän kestäneestä jääkaappikohotuksesta. Ja kyllä, tein siis sämpylätaikinan aamulla kuuden jälkeen, että ei mene yömyöhälle ruokailu. Mitä sanoinkaan siitä maniasta...?

Gaude-henkinen lähestysmistapa sallii kaikki täytteet.

Liukuhihna? Oma burgeri kuvan ulkopuolella.

Nyt haikailen hapankaalipiirakkaa, mutta en muistanut ostaa jauhoja sen enempää kuin hapankaaliakaan. Perkule. Mutta kai se on oikeasti yritettävä keksiä syötävää, joka ei ole leivonnaisen muodossa, joten ehkä parempi näin.

Lisäksi olen jostain syystä haaveillut jo viikkoja kunnon ohrapuurosta (keitetystä, ei uuniversiosta), joka on yksi niitä harvoja asioita, joita Amican lounaista oikeasti kaipaan. Vapaapäivän kunniaksi keittelin siis puuroa aamiaiseksi. En tässäkään tapauksessa jaksanut iloita puuron keittämisestä, koska melkein tunnin käyttäminen yhteen puuroannokseen tuntuu on ihan älytöntä, oli kokkauslaiskuus tai ei. Valmiin puuron syöminen oli kyllä ihan juhlaa. Ihan kuin tässä olisi joku opetus.