Puhuttiin joitain viikkoja sitten vanhan ystävän kanssa tunteja. Ei oltu nähty noin kuuteen vuoteen, joten siinä oli kuuluminen jos toinenkin kerrottavana. Ystävä on hiljattain eronnut ja mietittiin myös sitä, hukkaako jokainen uuteen suhteeseen astuessaan palasia itsestään, ihan vahingossa.
Nyt olen alkanut miettiä, onko ajatus laajennettavissa kaikkiin elämäntilanteen muutoksiin. Esimerkiksi kokopäivätyön ja opintojen yhteensovittamiseen.
Muutama viikko sitten sain Maijan ja Jennan kylään lauantai-iltana ja pyörähdettiin Sointulassa. En meinannut malttaa lähteä, koska olin seurasta niin innoissani. Aamulla katkaisin kuukausia kestäneen musiikin kuivan kauden kuuntelemalla Backstreet Boysin Unbreakablea ja Never Gonea. Koin ihan todella järisyttävän ahaa-elämyksen: minähän olinkin se sosiaalinen tyyppi, joka kuuntelee popmusiikkia!
Torstaina taas raahauduttiin Jannen läksiäisistä (nou!) Ismo Alangon keikalle. En ollut ihan yhtä lieskoissa itse keikasta kuin useimmat tutut, mutta jossain välissä ehdin tuntea itseni enemmän minuksi kuin aikoihin. Minähän olin myös se tyyppi, joka käy rokkikeikoilla filtterit korvissa ja tuoppi kädessä!
Eilen vietettiin iltaa Katjan ja kaupungissa visiteeraavan Virpin kanssa ja puhuttiin näistä herätyksistä. Ja taas löysin yhden unohtuneen itseni. Olen valvomisesta aivan raato, mutta muuten mieli on taas monta astetta piristyneempi. Sen kunniaksi aion tänään olla hyvällä omallatunnolla se tyyppi, joka käy aurinkokävelyllä ja sen jälkeen makaa sohvalla, katsoo sarjoja ja juo tolkuttomasti teetä. Ja ehkä vähän Dr Pepperiä.
Tämän illan jälkeen löytyneet minät on kuitenkin syytä laittaa taas hetkeksi horrostilaan, koska viestinnän analyysitehtävä ja oppimispäiväkirja pitää palauttaa mieluusti ennen vappua. Olkoon motivaatioporkkanani se, että kirjallisia töitä on enää kolme jäljellä. Niiden jälkeen voin antaa tilaa itselleni vaikka joka ilta. Tuskin maltan odottaa.
Eilen vietettiin iltaa Katjan ja kaupungissa visiteeraavan Virpin kanssa ja puhuttiin näistä herätyksistä. Ja taas löysin yhden unohtuneen itseni. Olen valvomisesta aivan raato, mutta muuten mieli on taas monta astetta piristyneempi. Sen kunniaksi aion tänään olla hyvällä omallatunnolla se tyyppi, joka käy aurinkokävelyllä ja sen jälkeen makaa sohvalla, katsoo sarjoja ja juo tolkuttomasti teetä. Ja ehkä vähän Dr Pepperiä.
Tämän illan jälkeen löytyneet minät on kuitenkin syytä laittaa taas hetkeksi horrostilaan, koska viestinnän analyysitehtävä ja oppimispäiväkirja pitää palauttaa mieluusti ennen vappua. Olkoon motivaatioporkkanani se, että kirjallisia töitä on enää kolme jäljellä. Niiden jälkeen voin antaa tilaa itselleni vaikka joka ilta. Tuskin maltan odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti