Minun työurani

Minut haastettiin kirjoittamaan työurastani. Työuria pitää Suomessa pidentää alkupäästä. Viimeksi tätä ehdotti Jutta Urpilainen.

Minä sain ensimmäisen, romanttiselta kuulostavan työpaikkani 17-vuotiaana arkeologisten kaivauksien avustajana. Työn fyysisyys ja rankkuus pelästyttivät ja sopeutuminen oli vaikeaa. Sain sentään tehdä lyhempää työpäivää, vielä näin 14 vuotta myöhemminkin olen vankasti sitä mieltä, ettei 8 tuntia lapiointia ja kärräämistä ole 17-vuotiaille tytöille sopivaa hommaa. Pari vuotta myöhemmin sain lapsuuteni haavetyöpaikan R-kioskin kesämyyjänä. Vaikka tässäkin työssä todellisuus osoittautui kovin haavekuvista erilaiseksi, jatkoin pestissä yhteensä kolme kesää ja välissä yhden keväänkin. Kevät oli sattumien summa ja erityinen onnenkantamoinen, sillä en päässyt lukiosta opiskelemaan ja lyhyen kansanopistolinjan jälkeen tein työmarkkinatuella nettisivuja paikalliselle päiväkodille ja urakka alkoi olla lopuillaan.

Kahden välivuoden jälkeen sain lopulta opiskelupaikan. Kesätöitä irtosi kotikaupungistani museolta, jossa vietin kaksi kesää opashommissa.  Kolmen opiskeluvuoden jälkeen halusin myös graafisen alan työkokemusta ja pääsin ilmoitusvalmistajan kesätuuraajaksi paikallislehteen kuudeksi viikoksi. Viimeinen kesätyöpaikkani löytyi yliopistolta palkallisen (ja pakollisen) työharjoittelun merkeissä kansainvälisen konferenssin järjestäjätiimistä. 

Opintojen aikana tein lisäksi käännöstöitä ja graafisen alan hommia sekalaisille työnantajille, lähinnä yhdisyksille ja yrityksille, mutta mahtuipa joukkoon esimerkiksi yksi kansainvälinen levy-yhtiökin. Kestävin "työsuhde" oli kotimaiseen, keskisuureen levy-yhtiöön, mutta kun aloin pyytää työmäärään ja ammattitaitoon suhteutettua palkkiota, työt loppuivat. Palkkiotoiveistani napisivat myös muut, vaikka mielestäni olin pyynnöissäni kohtuullinen ja suhteutin toiveet alojen palkkausten mukaisesti. Tilanne oli pitemmän päälle stressaava ja valmistumisen jälkeen lopetin freelancer-hommat, toimeentulotuella työmarkkinatukea täydentävän työttömän kun ei kannata pieniä summia tienata.

Vajaan kahden työttömyysvuoden aikana päädyin (sittemmin lakkautettuun) työelämävalmennukseen kirjastoon ja ELY-keskukseen, sillä kotona oleminen ilman tekemistä ei tehnyt hyvää psyykelle. Pää pysyi kasassa ja löysin kutsumusalani kirjastopuolelta. Aloin opiskella täydentäviä opintokokonaisuuksia avoimen yliopiston puolella. 

Koska kuitenkin ilmeisesti ainoastaan valmistumista seuraava työnteko lasketaan, työurani alkoi pari vuotta sitten - ja pari vuotta gradun palauttamisen jälkeen - kun sain nykyisen työpaikkani museoalalta. Kirjastoalan pätevyyden sain suoritettua loppuun toukokuussa, opiskelin osan perusopinnoista ja aineopinnot kokonaan työn ohessa. Muotoutuihan se kunnollinen, yhteiskunnan varoja tuhlaamaton veronmaksaja tästäkin humanistista lopulta, 29-vuotiaana.

***

Saloniemen blogista:

Kopioi tämä blogipostaus ja pidä mielellään sama otsikko. Liitä muiden tarinoiden alle oma tarinasi, linkki blogiisi ja julkaise. Laita tarina eteenpäin. Pidä nämä ohjeet mukana. Kerrotaan maailmalle minkälaisia työuria meillä on.

Miten näitä vielä voisi pidentää?