tuoksuja, tuulahduksia

Luin aamulla jostain satunnaisesti löytämästäni blogista Kööpenhaminan ruokakokemuksista ja yhtäkkiä muistin, miltä siellä tuoksui ja miltä siellä tuntui. Haikeus. Onneksi Suomessakin aletaan olla jo lempivuodenajassani ja täälläkin siis tuoksuu melkein koko ajan ihanalta. Mieleni halajaa Köpiksen lisäksi pimenevään Helsinkiin ajelemaan ratikalla.

En ole koskaan oikein innostunut Keep calm and... -meemistä. Koska läheisyyteeni on kuitenkin ilmaantunut uusi superankeuttaja, Juvan englantilaisen teehuoneen puodissa ollut muki osui ja upposi. Olen nyt kolme päivää juonut teeni töissä tästä mukista, eikä ole kaivellut käyttämäni 11 euroa hetkeäkään. Joskus materia on parasta.

Ja kyllä, travel mug! Mukiin kuuluu silikoninen kansi eli sen voisi periaatteessa ottaa siis vaikka autoon. Toistaiseksi olen kuitenkin käyttänyt pelkkää mukiosaa jo ihan siksikin, että ajatus silikonista huulia vasten ei oikein innosta. Mitäs sitä siististi sisätiloissa säätämään. Ajatus silti lämmittää.

Muutenkin aika oiva paikka se teehuone. Afternoon tea oli lauantain kohokohta, oi vaniljaskonssit, After Eight -browniet, pienet leipäset ja ihan jumalainen inkivääritee. Hyvinkin 19 euron arvoinen setti, jos ei ihan joka viikko sentään syö.

Toimiva kuosi teehuoneella, ei ehkä kotona.

Annan ilme kertoo monen monta asiaa.

Muuten viikonloppuun mahtui lähinnä saunomista ja grillailua. En ollut maailman parhaimmissa fiiliksissä tai fyysisessä kunnossa ja koko perjantai meni harvinaisen kurjissa tunnelmissa. Pakko silti sanoa, että ihanan rentouttavaa oli olla muutama päivä miettimättä sen enempää kelloa. Alan hiljalleen tajuta mökkeilyä (paitsi niitä ötököitä).

Näistä tulee kasvisnyyttejä, nam!

Jurassic lyhyesti: melkoisen sympaattinen pikkufestari mudasta huolimatta. Frank Turner oli mukavaa kesämusiikkia ja tulipa viimeinkin todistettua Eläkeläisten keikka tältä vuodelta. 

Virallinen syy koko reissuun oli toki System of a Down. Se ei ole koskaan ollut minulle erityisen läheinen orkesteri, mutta on aina ihanaa katsoa, kun taitavat ihmiset toteuttavat lahjakkuuttaan ja tuovat iloa muille, etenkin silloin kun luomisen formaatti sattuu miellyttämään myös omia aisteja. Puolentoista tunnin setti oli hyvä yhdistelmä hittipotpuria ja fanibiisejä, joten veikkaisin, että valtaosa yleisöstä lähti paikalta enemmän kuin tyytyväisinä. Nautin siis ehdottomasti myös itse keikasta - ja Tankianin karismasta, woo! - mutta parasta antia oli katsoa, miten lieskoissa muut olivat. Loi melkoiset odotukset ensi viikolle, tosin toivottavasti silloin kunto kestää enemmän kuin tunnin intoilun. Joka tapauksessa taantumista 18-vuotiaaksi odotellessa!