Toukostressi on vetänyt minut syövereihinsä, eikä päässä liiku työajan ulkopuolella mitään. Tämäkin postaus on ollut kesken jo viikon. Mutta nyt kyllä tempaisen, hitto vie.
Outi Pakkanen. Macbeth on kuollut
Useampi lähipiiriissäni on viime aikoina innostunut Outi Pakkasen dekkareista, joten tartuinpa minäkin sellaiseen. Yleensä teatterimaailmaan sijoittuvat kirjat uppoavat minuun kuin häkä, mutta ehkä Macbeth on kuollut oli minulle nyt huono valinta. En saanut tarinan henkilöistä kiinni, eikä minua jaksanut lopulta hirveästi kiinnostaa, kuka murhasi sankarinäyttelijä Arttu Jaalan. Kieli oli kuitenkin sujuvaa ja juonikin eteni klassisen dekkarikaavan mukaisesti, joten en tätä lyttääkään. Ei vain tällä hetkellä napannut. Pitänee tarttua Pakkasen kirjoihin myöhemmin, dekkarit ovat muutenkin minulle enemmän syyskauden kirjoja.
Jo Baker: Longbournin talossa
No mutta, tämä oli paras kirja pitkään aikaan! Viime kuussa Havasteen romaanin myötä löytämäni innostus arkikuvauksiin sai kyllä nyt hemmottelua osakseen, vaikka esimerkiksi pyykkikohtauksissa pompahdettiinkin paikoin jo inhorealismin puolelle. Luulin kirjan kertovan Ylpeyden ja ennakkoluulon tarinan palvelijoiden näkökulmasta, mutta ilahduttavasti keskiössä oikeasti olivatkin palvelijat omine ongelmineen. Benneteihin ja muihin Ylpeyden ja ennakkoluulon hahmoihin viitattiin lähinnä silloin, kun se oli palvelijoiden kannalta olennaista. Tarinassa oli kuitenkin sen verran yhtymäkohtia Austenin romaaniin, että tarinaa pystyi seuraamaan kahdella tasolla, vaikka en uskokaan Ylpeyden ja ennakkoluulon tuntemisen olevan välttämätöntä tästä kirjasta nauttimiselle. Suosittelen siis paitsi Austen-faneille, myös kaikille pukudraaman ystäville, jos haluaa kerrankin nähdä sen fiinien leidien elämän toisenkin puolen.
Helen Fielding: Bridget Jones: Mad About the Boy
Luin ensimmäisen Bridgetin parikymppisenä ja silloin kolmekymppisen sinkkunaisen maailmaan oli paljon helpompi samaistua kuin nyt kolmekymppisenä viisikymppisen leskiäidin maailmaan. Kirja oli kuitenkin sitä tuttua huttua: vaikka maailma ja elämätilanne ovatkin muuttuneet, Bridget on ilahduttavasti entisensä. En tiedä, johtuiko alkukankeus minusta, Fieldingistä vai vanhojen päiväkirjojen synkistä sävyistä, mutta tuntuu, että kirja pääsi kunnolla vauhtiin vasta puolivälin paikkeilla. Minusta tämä oli ihan kelvollinen jatko-osa edellisille Bridgeteille, vaikka monien muiden tapaan jäinkin kaipaamaan väliin jääneitä vuosia.
Reidar Palmgren: Tunneli
Valitsin vanhan suosikkikirjani luettavaksi lukupiiriin ja tartuin siihen siis myös itse ensimmäistä kertaa noin viiteen vuoteen. Kyllä, tykkäsin tästä edelleen. Kirja oli silti huomattavan erilainen kuin muistin: tapahtumat olivat saman, kieli tuttua ja tunnelma kiireetön mutta painostava. Mielikuvissani romaani oli kuitenkin paljon pelottavampi ja yliluonnollisempi kuin nyt lukiessa koin. Edellisellä kerralla en pystynyt nukkumaan, koska kirjan herättämät visuaaliset mielikuvat valtasivat pääni ja valvottivat tunteja. Nyt laitoin kannen kiinni mielissäni siitä, että kirja oli edelleen hyvä ja menin nukkumaan.Ykköstoiveenani tällä lukukierroksella oli saada lopultakin kiinni lopun tapahtumista. En onnistunut. Toivottavasti lukupiiri avittaa tässä.
Marja Holli: Kyllä Öhmanska tiätää
Näin tutusta hahmosta kertovasta kirjasta on vaikea sanoa mitään järjellistä. Olen ollut niin kauan pois Karkkilasta, että tekstin rytmiin pääseminen vei aikansa, mutta sitten kirja humpsahtikin melkein yhdeltä istumalta. Vaikka useimmat jutut olen kuullut moneen kertaan, tuntuivat ne kirjan sivuilla uusilta ja joitain tuttuakin tutumpia taas kestosuosikkeja tuli tervehdittyä kuin vanhaa kaveria. Kuulin kirjoittajalta, että myöhemmin kirjoitetut tekstit tunnistaa kyllä laadusta. En minä vain mitään huomannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti