swings both ways

Robbie Williams kävi Helsingissä ensimmäistä kertaa yhteentoista vuoteen. Kahdessa perättäisessä konserttipäivässä on se huono puoli, että arviot ilmestyvät jo heti ensimmäisen jälkeen. Jätin kuitenkin ne kaikki etukäteen lukematta ja hyvä niin. Nyt Swings Both Ways Live oli kaksituntinen täynnä iloisia yllätyksiä. 

Ihan elokuun tasoisista sfääreistä ei kohdallani voida tällä kertaa puhua, koska takana ei ollut kuudentoista vuoden odotusta. Seitsemäntoista vuotta (ja muutaman Take That -vuoden siihen päälle) odottanut seuralaiseni kuitenkin kihisi vieressäni minulle loppukesästä tuttuun tyyliin. Sen kuuleminen oli kaiken lipunostostressin arvoista. Ehdottoman hyvä mieli jäi siis kaikin puolin.

Kiitettäviä linssiludesuorituksia taustalla.

Steppiä! Vanhaa jazzia! Vaan ei zoomia. Hyvät oli näkymät.

Itse olisin ollut onnellinen jo I Wan'na Be Like Youn ja Shine My Shoesin kuulemisesta, mutta kaksituntiseen keikkaan mahtui jos jonkinlaista ihanaa. Lempihetkiäni oli Mr Bojanglesin upea steppi ja tyttärelle omistettu Go Gentle. Tai näin luulin, kunnes Go Gentlen jälkeen lavalle ilmestyi Robbien isä duetoimaan Do Nothing Til You Hear From Me. Mikä isä! Tsekkaa vaikka taltionti Wienistä. Onko se mukana joka keikalla vai oliko tämä joku valikoiduille keikkapaikoille suotu bonus?

Showmies on siis showmies, ja swing kyllä uppoaa minuun kuin häkä. Sitä en tiedä, miten suomalaisyleisölle on voinut tulla keikan teema yllätyksenä. Minusta "Swings Both Ways Live", tapahtumakuvauksessa lukenut "swing show" ja tyylille uskollisesti sliipatut promokuvat olivat ihan riittäviä vihjeitä. Vaan ilmeisesti meitä tosiaan on moneen junaan.

Ooh-bi-doooo, I wanna be like you-uuu!

Konfettisade 1/2. Ihana tanssija edessä, Robbie spotissa taustalla.

Isi Williams!

Nopeasti kootut plussat ja miinukset:

+ Välispiikit

+ Hieno energia

+ Big band

+ Aivan mahtava tanssiryhmä

+ Lavasteet

+ Robbien käsittämättömän puhtaasti kulkeva laulu

+ Ihana aikakausitunnelma

+ Esteetön näkymä lavalle

+ Guy Chambers

- Esteetön näkymä lavalle teki sen, ettei edessäni ei ollut ketään innostunutta nostattamassa tunnelmaa

- Bändiä ei esitelty erikseen

- Konfettia löytyi vielä nukkumaanmennessä rintaliiveistä

+/- Keikalla ei jorattu, vaan istuttiin kiltisti omilla paikoilla, mikä ei kuitenkaan tavallaan haitannut. Tanssahdellessa olisi ehkä ollut lennokkaampi fiilis, mutta nyt tuntui kuin olisi ollut katsomassa jotain Vegas-spektaakkelia.

Aika vahvasti siis plussan puolella ollaan.

Arvostin kovasti myös loppuun räätälöityä, swingkäsittelyn saanutta hittipotpuria ja etenkin Milleniumin ja Old Before I Dien sisällyttämistä siihen. Lopuksi kuultu Angels oli kyllä koskettava, mutta tuntui kokonaisuudessa vähän irralliselta. Ilahduttavaa sen sijaan oli, että vihonviimeisenä kuultu uusi biisi Sensational oli heti tarttuva ja fiilis oli kuin Escapologyn menevämmissä ralleissa. Kiitos Robbie ja Guy, että saitte sovittua välinne. Se koskettaa myös meitä monie muita.

Robbie lupasi palata vähän nopeammin Suomeen seuraavan kerran. Saa pitää lupauksensa. Aion mennä paikalle.