lauantai 17. toukokuuta 2014

pää kolmantena jalkana

Viimeksi mainittu toukostressi on kasvanut jo liki eeppisiin mittoihin. Kestän kiireen töissä ihan hyvin, jos vapaa-ajalla on hiljaista. Jos kuitenkin kaikki mukavat sosiaaliset tapahtumat ja hoidettavat asiat kasautuvat samoihin hetkiin, on katastrofin ainekset kasassa. Tämä on sellainen viikko.

Mutta mistä luopua? Kaupungissa on ystäviä satojen kilometrien päästä. Moni lähipiirissä on saanut gradun palautettua ja sitä sietää juhlia. Hartaasti odotettu ja viikkoja suunniteltu korttipeli-ilta käsillä. Kasapäin pieniä mutta tärkeitä hankintoja tehtävänä, ennakkoäänestys käynnissä ja lukupiirin seuraava kirjakin noudettava. Pääkin alkoi muistuttaa lähinnä harakanpesää, joten kampaamokäynti oli tosiasia. Hyvä valinta, hierova tuoli oli ehkä rentouttavin kokemus koko viikolla.

Olen siis lähinnä juossut pää kolmantena jalkana pitkin Joensuuta ja ehtinyt tällä viikolla itse asiassa koukata Etelä-Karjalankin puolelle. 

Töissä vuoden isoin rutistus alkaa taas olla hiljalleen kasassa, joten kun tärkeimmät oli vapaallakin hoidettu, uskaltauduin perjantaina vähän hölläämään. Tässäpä tärkeimmät.

Perjantaiolut pizzan jälkkäriksi.

Marrying Mr Darcy, odotuksen arvoinen.

Pelasin sekä Jane Bennetiä että Charlotte Lucasia. Molemmat päätyivät
nappaamaan Dennyn. Pistän Austenin uusiksi! 

Ukkosmaine 10v.

Rumasta pizzastani en ottanut kuvaa. Tällä viikolla on kyllä rehdisti pitänyt tunnustaa, että noutoruoka ja einekset naisen tarvittaessa tiellä pitää.

Hölläämisestä huolimatta eilen kamelinselkä kuitenkin lopulta katkesi. Toisaalta onko se ihmekään, jos on menossa yhteen menoon 7.30-01.40? Eilen illalla - tai siis yöllä - päätinkin, että tämän illan harvinaiset matkaajat jääköön välistä. Kurvasin töistä kaupan kautta kotiin, laitoin ruokaa, pesin pyykkiä, imuroin ja pesinpä vielä olkkarin ikkunatkin. Istuin alas ja kirjoitin blogia. Seuraavaksi suunnitelmissa on viinirypäleet ja Netflix, myöhemmin suihku ja Gaimanin uusin. 

Koti-ilta on tullut enemmän kuin tarpeeseen ja ikkunanpesukin on tuntunut lähinnä katarttiselta. Ehkä sen avulla suoritan vielä viimeisen työpäivän ennen lyhyttä lomaa. Sitten nukun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti