Menneeseen lomaviikkoon mahtui paljon muutakin kuin konsertti ja jokivarressa käppäilyä. Olin siis au pair -hommissa siskon perheessä ja omatkin päivät pyörivät lapsiperheen arjen rytmissä. Hassua tietysti viettää lomansa puuhastelemassa jonkun muun kotona, mutta se osoittautui varsin tehokkaaksi tavaksi pitää ajatukset irti omista työkuvioista.
Viikko sisälsi siis paljon kokkausta, puunausta ja hyssyttelyä, mutta myös ystäviä, tapahtumia ja pieniä hauskoja hetkiä. Tämä postaus on omistettu pääasiassa jälkimmäisille.
Ennen Robbien keikkaa pääsin viimeinkin testaamaan "sen Kampin nepalilaisen". Paneer-juusto oli kunnon paloina, kaikki kuvassa näkyvä kuului annoksen hintaan (14,90) ja ruoka oli todella hyvää. Suosittelen lämpimästi. Ravintola Satkar, Fredrikinkatu 46.
![]() |
Torstaina olin ensimmäistä kertaa lastenkutsujen köksänä. Hyvin meni, mutta kyllä jännitti. Kakkutikkareita en kuitenkaan aio tehdä ihan heti uudestaan.
Perjantaina kävin Karkkilan torilla, joka - vaikkei Turun tori olekaan - on ihan toista kuin Joensuussa. Kyltit jaksoivat sielläkin riemastuttaa (siis riamastuttaa), mutta kielikylpy kesti toki koko viikon.
![]() |
Täti osti
![]() |
Perjantai-iltana oli kirjajulkkarit. Kirjan sain etukäteistoimituksena ja ehdin lukea parahiksi ennen julkistamistilaisuutta.
Mallihommissa äidin kanssa, kuvaajana itse synttärisankari.
Viime vuoden Angry Birds -juustokakut saivat väistyä kokeellisen keittiön kuormurikakun tieltä. Myös keskimmäinen kakkupohja on vihreä. Hyvin kelpasi.
Hämmennyin alkuviikosta siitä, että tuomet ovat täydessä loistossa, mutta missä halvatun välissä nämä omenankukat tuli? Kotona ikkunan alla olevat tiputtavat jo ensimmäisiä terälehtiään. Omenankukka-aika on ihanaa, saisi kestää vielä tovin.
![]() |
Juoksin myös Ateneumin Tove-näyttelyn läpi. Aika loppui kesken, joten pitää palata sinne paremmalla ajalla joskus myöhemmin. Aivan ihana näyttely. Museokaupan tuotevalikoimakin näytti pikavilkaisulla melkeinpä rikollisen hyvältä. Pitäisiköhän budjetoida museokauppasarake vaikkapa heinäkuulle? Hehee.
Töihinpaluu olikin astetta rankempi ja uniongelmat hyökkäsivät heti sunnuntai-iltana. Mutta isääni lainatakseni, eiköhän se tästä.




Mulla on aivan järkyttävä nälkä ja sitten nään tuon nepalilaisen aterian (ja nuo herkut). Voi tätä kuolan valumista. Oliko tämä se paikka, johon oltaisiin voitu mennä, jos molemmilla ei ois ollu pizzahimoa? :D
VastaaPoistaPuol tuntia, sitten pääsen kotia syömään kasvispihvejä.
No juurikin se :D Vaan ensi kerralla sitten ottakaamme nepalilainen keittiö haltuun yhdessä.
VastaaPoista