Olen vaipunut johonkin pysyvään syyskuun alakuloon. Työaamut vielä sujuvat, mutta näin vapaapäivinä olen ihan hukassa, kun rytmi puuttuu.
Tällaiset tilanteet tunnetusti huutavat voimaballadia, mutta en ole sellaista oikein osannut etsiä, kun muutenkaan en enää juuri musiikkia kuuntele.
Aloin kuitenkin pitkästä aikaa Robbien swinglevyn tahdittamana puuhastelemaan kotihommia. Jossain lounaswokkini vihannesten pilkkomisen keskellä kaiuttimista pamahti tämä.
Repesin. Siinäpä voimaballadia kerrakseen.
Ja kiitos Spotifylle, jonka valikoimista löytyy nimenomaan tuo punakantinen levy. Omalta sinikantiselta CD:ltäni Where There's Muckia ei nimittäin löydy.
Kiss my ass.
Kiss my ass.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti