Kookos tapaa jakaa ihmiset kahteen leiriin.
On niitä, jotka vihaavat kookosta yli kaiken, eivätkä siedä sen häivääkään lähimaastossaan. Sitten on minunkaltaisiani ihmisiä, jotka suihkuttelevat aamuisin kookoksista body sprayta ennen töihin lähtöä ja elelisivät mieluusti Bountyilla hamaan loppuun asti.
Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että olen myös kuullut sellaisista ihmisistä, jotka pitävät kookosmaidosta ruuassa, mutta muuten ei kookoksen maku tai koostumus napostele. Menee minulta melkein yhtä yli hilseen kuin kummalliset kookokosenvihaajat.
Ei ole ikinä ollut epäilystäkään, ettenkö olisi intohimoinen kookoksenrakastaja. Ryppyä rakkauteen ei ole vieläkään ilmaantunut, vaan päivänpolttava kysymys kuuluu, että miten halvatussa olen unohtanut kookosmaidon elämästäni. Tai lähinnä ollut ymmärtämättä sen moninaisuutta.
Alkuviikosta mieleni teki tomaattikeittoa ja ostin hetken mielijohteesta pitkästä aikaa purkin kookosmaitoa sen sekaan. Puolet menikin keittoon, mutta lopulle piti keksiä innovatiisempi käyttötarkoitus. Eilen tein aamiaiselle ehkä maailman parhaan smoothien, johon tuli banaania, mustikoita, kookosmaitoa ja vettä (ja spirulinaa). Yön yli turvottelin täksi aamuksi chiapuuron - myös mustikoilla ja kookosmaidolla (ja spirulinalla). Ah, mitä luksusta!
Tosin ensi kerralla laitan puuroon enemmän vettä suhteessa kookosmaitoon, vähempikin kermaisuus kun olisi aamun alkajaiseksi riittänyt. Mutta eipähän jäänyt nälkä, sen verran tuhtia evästä oli.
Suluista voikin päätellä, että kookos myös peittää spirulinan maun alleen aika tehokkaasti! Hyvä huijaus, kunnes totun spirulinan makuun. Jos ikinä. Juttelin nimittäin viikonloppuna yhden super-superfoodistin kanssa. Tämäkin yksilö nauttii spirulinansa runsaan veden, sitruunan ja suolan kanssa.
Kokeilujen innoittamana päätin alkaa pitää kookosmaitoa vakituisemmin kotona, helposti järjestettävä luksus kun on arkeen enemmän kuin tervetullutta.
Kunhan en vaan jumahtaisi näihin samoihin ruokiin. Jos lukijoista löytyy kaappikookostelijoita, saa ilmoittautua kommenttiboksissa. Smoothie ja chiapuuro kun taisivat valitettavasti olla innovatiivisuuteni huippukohta.
On pakko kyllä tunnustaa, että minulle tapahtui kookoskääntymys maidon suhteen vasta männäviikolla kun Anna teki keiton, johon kookosmaito kävikin hyvin. Tähän asti olen ollut sitä mieltä, ettei se voi käydä mihinkään. Tosin kaikki muu kookos on edelleen pannassa, maku ja suutuntuma eivät jotenkin vain toimi, ja kookoksessa onkin positiivista lähinnä, siis nyt maidon lisäksi, se, miltä kookospähkinä näyttää.
VastaaPoistaLiekkö tämä tekee minusta sitten kummallisen, mutta osanneeko kukaan mitään vähempää odottaakkaan.
Bountyt, nuo lapsuuteni traumasuklaat. Hyrrrrrr. En koskisi pitkällä tikullakaan. Kookosmaito sen sijaan on nerokkuutta! Ja kookosöljy toki myös. Ne kuuluisat banaaniletut ovat loistavia paljolti kookosöljyn ansiosta.
VastaaPoistaEn kyllä keksi mitään innovatiivisia reseptejä kookosmaidolle - mulle tuo spirulinakin on vielä ihan kummastus (olen googlettanut sen ehkä kahdesti ja aina heti unohtanut, mitä se on). Selkeästi olen tippunut jostain superfood-kärrystä. Chiakin on vielä testaamatta. Innolla kuitenkin odotan mua viisaampien kookosmaito-ohjeita, pistäkää siis tulemaan!
Spirulinassa on tosi paljon rautaa, joten olen yrittänyt syödä sitä ihan hemoglobiinitasojen varjelemiseksi. Sehän on toki leväkasvi ja siltä myös maistuu (ja haisee homeelta, jes!), joten en ole ollut kovin menestyksekäs yrityksissäni.
VastaaPoistaChiaa saa muuten nykyään P&S:stä irtona! Tykkään siitä kovasti, kun se on vaivaton tapa tehdä aamiainen valmiiksi jääkaappiin odottelemaan jo edellisenä iltana. Ja minähän tykkään jännistä limaklönttitekstuureista, kuten helmipuurosta ja viinikumeista. Chiansiemenistä tulee siis liotettuna sellaista geelimäistä massaa. Oma lempparini on laittaa siihen mantelimaitoa ja reilusti marjoja. Tulee tosi paljon kevyempi rakenteeltaan kuin kookosmaidolla.