Keittokirjahaaste 10: Soijaa moneen makuun

Crème caramel -epäonnistumisen jälkeen kynnys tarttua soijakeittokirjaan oli aika korkealla, mutta tein sen kuitenkin.

Kurumi Hayter: Soijaa moneen makuun - terveellisiä ja maukkaita ruokaohjeita

Moreeni 2010 (alkuteos Soy for Health Cookbook 2001)

suom. Tuija Tuomaala

Muistan kun ostin tämän Kirjatorilta pikaselauksen jälkeen. Kotona selvisi, että tämä tosiaan on soijaa moneen makuun: odotettujen kasvisohjeiden lisäksi mukana on jonkun verran liha-, kana- ja kalareseptejä. Ja eihän siinä, hyvä idea on saada soija tutummaksi myös sekasyöjille. Itse en vain oikein löytänyt koskaan tästä kokattavaa, osittain siksi, että vieraampia ja vähän tarvitsemiani raaka-aineita esiintyy kirjassa paljon. En tiedä, onko ongelma käännöksessä vai kirjailijan asenteessa, mutta jotenkin raaka-ainetiedot tuntuvat muutenkin oudoilta ja puutteellisiltakin. Esimerkiksi hehkutetaan, että tofutaskut ovat nerokasta ruokaa, mutta missään ei kerrota a) mitä tofutaskut on tai b) mistä niitä saa.

(Yhdestä kuvasta päättelin, että kyseessä on soijaleikkeet tai joku niiden lähisukulainen, mutta varmuutta tästä ei ole.)

Jos raaka-aineet saa raavittua kasaan, itse ohjeet ovat helppoja seurata. Paitsi jos karamellin keittäminen tyssää jo ensimmäiseen vaiheeseen. Mutta ei mennä siihen enää.

Harkitsin esimerkiksi näitä reseptejä:

- Fusilli-soijapapusalaatti soijajogurttikastikkeen kera

- Tempe-kasvissalaatti pähkinäkastikkeen kera

- Thaimaalainen tofucurry

- Pinaatti-soijacurry

- Spagetti sienten, soijamakkaroiden ja pinaatin kera

- Soijafalafel

- Punakaali-soijamakkarapata

- Mausteinen avokado-paprikadippi

- Makeat uunibataatit

Kaipasin sunnuntaille jotain dagen efteriin sopivaa: ei liian raskasta, mutta suolaista, ravitsevaa ja sopivan keväistä. Ruokalistalle päätyi siis tofua, jonka marinoimisessa tapaan olla tylsä ja kokeilunhaluton. Yleensä olen käyttänyt tätä hyväksi havaittua reseptiä. Tällä kertaa testiin pääsi teriyaki.

Teriyakitofu

Teriyaki on japanilainen ruoka, jonka nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "kiiltäväksi grillattua". Teriyako-menetelmää voi käyttää moneen muuhunkin ruoka-aineeseen kuin tofuun. Japanissa se yhdistetään tavallisimmin kanaan.

4 hengelle

650 g kiinteää tofua noin 1,5 cm kuutioina

2 rkl auringonkukkaöljyä

6 rkl japanilaista soijakastiketta

4 rkl miriniä

4 rkl sokeria

pavunituja koristeluun

silputttu kevätsipuli koristeluun

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1. Valuta tofusta ylimääräistä vettä liinaan 3-4 minuutin ajan. Kuumenna öljy pannussa ja ruskista tofu kevyesti. Ota ruskistetut tofut pannusta ja valuta ne talouspaperin päällä.

2. Mittaa samaan pannuun soijakastike, mirin ja sokeri. Kuumenna seos kiehuvaksi ja anna sen kiehua hiljaa muutama minuutti, niin että se sakenee.

3. Siirrä tofukuutiot takaisin pannuun ja paista niitä sekoitellen 1-2 minuuttia. Koristele ruoka pavuniduilla ja kevätsipulilla. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä ja tarjoa.

---

Koska kirjassa toistuvasti muistutetaan (reseptinmukaisten) soijaruokien keveydestä ja terveellisyydestä, siinä kerrotaan myös annosten energiasisältö. Tässä se vielä uteliaille:

Annos sisältää

energiaa 272 kcal / 1136 kJ

proteiinia 15 g

rasvaa 14 g

josta tyydyttynyttä 2 g

hiilihydraatteja 19 g

kuitua 0 g

kolesterolia 0 mg

natriumia 1295 mg

Arvio

Tämän tekeminen oli ainakin helppoa kuin mikä! Ja seesaminsiemenet ovat aina huippu juttu! Maustamaton tofu ei kuitenkaan ehtinyt kokkausajassa imeä itseensä ihan kauheasti makua, joten vähän enemmän potkua olisin soosiin kaivannut. Mutta eipä muuten valittamista ja ehdottomasti laitan reseptin korvan taakse. Pavunidut olisivat kruunanneet setin, mutta menihän se ilmankin. Lisukkeena söin parsakaalia ja tomaattia. Ihan kelvollisia nekin. Kevätsipulit sen sijaan olivat niin ätyjä, että jäivät syömättä. Pitänee suosiolla odotella kotimaisen kevätsipulin aikaa.

Ilmeisesti olen nykyään se tyyppi, joka syö pikkurapelissa tofua ja parsakaalia.
Ihan hyvin toimi. Ja söin illalla myös pakastepizzan, all is well.

Ihan toimivasta reseptistä huolimatta laitan kirjan kiertoon. Jos sen joku innostunut poimisi mukaansa vaikka lauantain kirpparilta.

Mutta mitä ihmettä minä teen loppupullolliselle miriniä? Voiko sitä käyttää vaikka sushimausteena?

Teriyakin jälkeen ollaankin sitten haasteen puolivälissä. Helpoimmat kirjat on käyty läpi ja oma innostus on huomattavasti vähenemään päin. Mutta ehkä se tästä vielä lähtee. Luovuttaakaan en malttaisi.