Ei mennyt ihan kuin Strömsössä tämän viikon keittokirjakokkaillut. Torstaina yritin tehdä soijakirjan ohjeella crème caramelia ja koko projekti kaatui jo karamellia tehdessä. Eilen päätin selättää haasteen yhden pelottavimmista etapeista eli Julia Childin klassikkokirjan ja pari yritystä sekin sitten lopulta vaati.
Julia Child, Louisette Bertholle & Simone Beck:
Mastering the Art of French Cooking
Alfred A. Knopf 1961/2009
En tiennyt mitään Julia Childista ennen Julie & Julia -elokuvaa, jonka Millan kanssa kävimme katsomassa Tampereella aikanaan. Ihastuin välittömästi, ja saman vuoden jouluna lahjapaketista pilkistikin sitten tämä kirja. Ajatus on ihana, mutta itse kirja on jäänyt vähemmälle käytölle, koska se ei varsinaisesti ole kasvisruokailijalle se kaikkein helpoin opus. Purjo-perunakeittoa eli potage parmentieria olen muutaman kerran kirjan reseptillä kuitenkin tehnyt ja onhan se nyt ihan älyttömän hyvää.
Kirjan ongelma on sen koko: omistamani kappale on mahdollisimman kevyeksi tehty paperback, mutta se on silti A4-kokoinen ja 700-sivuinen. Taitto on tiivis, eikä kuvia ole, joten selailu on aika hankalaa. Lisäksi mitat on tietysti jenkkimittoja ja annoskoot isoja eli jonkun verran aivojumppaa saa harrastaa, että ne saa käännettyä kotoisiksi grammoiksi ja pienemmälle syöjäporukalle sopiviksi. Ystävällisesti jokaisessa reseptissä kuitenkin listataan paitsi raaka-aineet, myös valmistuksessa tarvittavat astiat ja muut keittiövälineet!
Selailin reseptejä ja kasvislisäkkeiden kirjo on varsin hyvä, mutta soveltamatta onnistuvia pääruokia kirjassa ei ole. Hartkitsin pitkään ratatouillea, mutta koska en ole juurikaan ratatouillen ystävä, se ei tuntunut järkevältä. Piruuttani mietin myös myös kananmunia hyytelöitynä, mutta jääköön se odottamaan uskaliaampia hetkiä.
Onnekkaasti toukokuun alku tarkoittaa myös parsakautta. Ja kuinka sattuikaan, Lidlissä oli tällä viikolla tuore vihreä parsa supertarjouksessa 1,99€/puntti.
Parsaa olen keittänyt monet kerrat, mutta salaisuus onkin soosissa - eli hollandaisessa, jota en ole ikinä viitsinyt tehdä itse. Julia ehdottaa tuoreelle parsalle kastikkeeksi monia eri hollandaisen variaatioita ja minua kutkutti eniten appelsiinilla höystetty Maltaise.
Appelsiini-hollandaisekastike
4-5 annosta
[parsalle ja parsakaalille]
3 keltuaista
1 rkl sitruunamehua
1 rkl appelsiinimehua
ripaus suolaa
2 rkl kylmää voita
0,75-1,5 dl sulatettua voita
3-4 rkl appelsiinimehua
appelsiininkuori raastettuna
Tämä kastike valmistetaan kuin tavallinen hollandaise, mutta siihen lisätään appelsiinia. Tee näin:
Vatkaa keltuaisia kunnes ne sakeutuvat, lisää sitten vatkaten nesteet ja suola. Lisää 1 rkl kylmää voita ja paksuunnuta seos matalalla lämmöllä. Vatkaa sekaan toinen ruokalusikallinen kylmää voita ja sitten sulatettu voi.
Viimeistele kastike vatkaamalla joukkoon appelsiinimehu lusikallinen kerrallaan ja lopuksi kuoriraaste.
Arvio
Tämä on kyllä oikeasti kevätruokaa! (Huom. ei kevyt, voin määrä takaa sen.) Hella näytti niin iloiselta väreissään, että innostuin ottamaan kuvan kesken keittelyn. Virhe. Kastike paakkuuntui heti, vaikka levyn lämpö oli mielestäni pienellä. Kokkiohjelmia seuranneena tiesin, että paakkuuntuva hollandaisekin on pelastettavissa, mutta se aika mikä kului googlettamiseen oli kastikkeen kannalta tuhoisa. Siispä uusi kananmuna erotteluun ja uusi yritys vielä pienemmällä lämmöllä.
Kastiketta säätäessä tietysti keitin myös parsat ylikypsiksi, mutta en jaksa murehtia siitä, koska
a) kukaan muu ei ollut tulossa syömään ja
b) normaaliolosuhteissa osaan kyllä keittää parsaa.
Jos paakkuuntumista ei lasketa, hollandaise osoittautui aika simppeliksi kaveriksi ja Julian ohjekin oli ihanan helppo seurata - minkä ei pitäisi olla yllätys, kun sehän taitaa olla tämän kirjan ja koko Julia Childin suosion salaisuus. Tosin todettakoon, että appelsiinimehun kanssa sopii olla varovainen. Itse lorautin sitä lopussa kastikkeeseen vähän liikaa, joten lopputulos oli vähän turhan hapokas. Sopi vielä jotenkin parsalle, mutta ei yhtään edelliseltä illalta tähteeksi jääneelle paistetulle lohelle.
Takapakkeineen ja itse aiheutettuine outoine makupareineen tämä oli kuitenkin ihan positiivinen kokemus. En usko, että jatkossakaan ihan superaktiivisesti kirjan resepteillä kokkailen, mutta ainakin sen sivuja kohtaan tuntemani pelko lieventyi taas roimasti. Ja ranskalaisten perusreseptien kohdalla tämä on kyllä oikeasti ihan lyömätön opus, soveltaminen olkoon sitten muiden kirjojen hommaa tai kotikokin omalla vastuulla.
Valmistin muuten myös parsan Julian ohjeiden mukaan, kun parsan käsittelystä oli ystävällisesti kirjassa harvinainen kuvakin.
Keitin siis ensimmäistä kertaa sidottuna nippuna, yleensä olen lykännyt ne kattilaan uiskentelemaan vapaasti. Kyllähän siinä tunsi itsensä vähän oman elämänsä Bridget Jonesiksi, kun tajusi, että ainoa käyttökelpoinen naru on ihan muuhun tarkoitettua ompelulankaa. Lanka toimi ihan hyvin ja oli lisäksi mustaa eli katastrofilta vältyttiin, mutta onneksi sentään leikkuulauta toi tilanteeseen asianmukaisen turkoosin säväyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti