Keittokirjahaaste 12: Frantsilan yrttitilan kasviskeittokirja

Tuli vieraita Etelä-Suomesta. Ehtoisa karjalaistunut emäntä päätti, että vähintäänkin yhtä fiinimpää leivonnaista pitää olla perustarjottavien rinnalla. Teoriassa hyvä.

Virpi Raipala-Cormier: Frantsilan yrttitilan kasviskeittokirja

WSOY 1998

"Herkullisia, vaivattomia ja edullisia yrtein maustettuja ruokia ja leivonnaisia jokapäiväiseen ruoanlaittoon."

Sain tämän suomalaisen kasviskeittokirjallisuuden klassikon Frantsilan Kehäkukkaan ihastuneelta sedältäni peruskoulun päättymisen kunniaksi kesällä -98. Tänään vasta tajusin kirjan olleen silloin ihan uunituore tapaus. Aika hieno lahja!

Olen aina ihmetellyt kirjan kuvitusta, mutta tänään sekin selvisi kansilehdeltä: "Puupiirrokset Joh Gerardin kirjasta The Herbal or Generall Historie of Plantes (1636)". Ehkä vielä hienompaa!

Niin paljon kuin lahjaa eleenä jo teininä arvostinkin, olen kokenut kirjan aina tosi pelottavaksi. Tapanani onkin ollut sanoa, että tässä kirjassa on muuten hyviä ohjeita, mutta joka ikisessä on joku ainesosa, jota saa Intiasta täydenkuun aikaan. Haahaa, olinpa hauska.

Fakta kuitenkin on, etten vuonna 1998 kyllä oikeasti tunnistanut puoliakaan kirjassa käytetyistä yrteistä. Tai esimerkiksi tiennyt mitä on lehtikaali. Mielikuva oli kuitenkin harvinaisen sitkeä ja nyt olikin pysäyttävä tajuta, että ihan tuttuja juttuja tässä on. 

Nyt kun vähän sopeutuneemmin silmin tutki kirjaa, niin mielenkiintoisia reseptejä on vaikka kuinka. Esimerkiksi...

- Papulevite

- Porkkanavoi eli aurinkovoi

- Kurpitsa-basilikachutney

- Omena-minttuhyytelö

- Väinönputkilevite

- Hapankaalikeitto

- Lehtikaalikeitto

- Bernice Cormierin kasvis-omenakeitto eli Mulligatawny

- Linssimureke

- Hasselpähkinäpihvit

- Gluteenin eli vehnävalkuaisen valmistus & gluteenipaistos

- Lehtikaalikääryleet

- Kehäkukan yrttipullat (makea leivonnainen)

- Taatelileivokset

- Banaani-pähkinäleivokset

- Ruusuinen marjalikööri

Nohevimmat huomasivatkin sanat "gluteenin eli vehnävalkuaisen valmistus". Eli jos oikeasti en olisi pelännyt tätä kirjaa, seitan olisi tullut elämääni huomattavasti aiemmin kuin 2008 ja saattanut pelastaa monen monta hetkeä. Toisaalta olisinko uskaltanut yrittää tehdä mitään niin epäilyttävästi nimettyä silloin? Epäilen.

Mutta koska oli tosiaan tulossa vieraita, päätin leipoa. Ja lahjan antaja kun on Frantsilan lisäksi innoissaan ranskalaisesta kulttuurista, valinta oli helppo.

Ranskalainen hunajakakku

2 dl pehmeää hunajaa

1 1/2 dl voita tai öljyä

2 dl kermaviiliä

3 1/2 dl vehnäjauhoja, osa täysjyväjauhoja

2 tl inkivääriä

1 tl neilikkaa

2 tl pomeranssinkuorta

1 tl soodaa

Sekoita hunaja, rasva ja kermaviili keskenään. Sekoita myös kuivat aineet keskenään ja lisää rasvaseokseen. Sekoita tasainen taikina ja levitä se voideltuun kakkuvuokaan. Kypsessä kakkua 175-asteisessa uunissa 1 1/2 tuntia.

• Kakku on hyvin säilyvä. Samalla ohjeella saat myös täytekakun pohjan. Vähennä tällöin vehnäjauhojen määrää 3 dl:aan ja käytä vähemmän mausteita.
• Kokeile myös hunaja-porkkanakakkua. Lisää tällöin 1 1/2 dl porkkanaraastetta ja käytä mausteiden tilalla 1/2 tl muskottikukkaa.

Moni kakku päältä kaunis.

Arvio

Kuten ohjeista voi päätellä, kakku oli ihan idioottihelppo tehdä. Vaikeinta oli saada hunaja, öljy ja kermaviili sekoittumaan edes suurin piirtein nätisti. Unohdin tarkastaa, onko kaapissa neilikkaa. Ei ollut, joten laitoin tilalle kardemummaa ja muskottipähkinää. Maustekombossa ei ollut mitään vikaa, mutta kakku oli ihan överiäitelä, vaikkei tavallaan ollutkaan makea. Kummallinen kokemus. Asiaa ei auttanut, että varotoimenpiteistä huolimatta oudosti toimiva uunini poltti pohjan ihan kivikovaksi, mutta kakun sisus oli osittain vähän liian raaka. Harmittaa.

Nam nam!

Keskustelu:

- Onko se syötävää?

- On.

- Onko se pahaa?

- Ei.

- Onko se hyvää?

- En kommentoi.

Yhdessä mietittiin, että tuorejuustokuorrutus olisi voinut piristää kakkua kummasti. Porkkanavariaatiokin olisi varmaan kokeilemisen arvoinen. Onnistuneena versiona tämäkin olisi voinut hyvinkin olla omaan suuhun sopiva. Toinen vieraista otti nytkin lisää. Mutta loput taitaa valitettavasti mennä suoraan biojätteeseen kulkematta lähtöruudun kautta.

Vaikka kakku ei ollutkaan menestys, niin kyllä tämä kirja vielä käyttöön jää. 

Kiitos, Jaska-setä! Parempi 17 vuotta myöhässä kuin ei milloinkaan.