Valintojen välissä

Sisäiset ristiriidat ovat viihdyttäviä, mutta toisaalta uuvuttavia. Jatkuvassa konfliktissa elämässäni on se Hanna, joka nauttii säästäväisestä ja terveellisestä elämästä. Vastassa on huoleton hedonisti ja herkuttelija.

Viikottain kamppailevat myös se, joka nauttii liikunnasta ja tykkää seurata edistymistään sekä se, joka kuulee sohvan kutsuvan noin seitsemänä iltana viikossa.

Loman lähestyessä debattia käy aktiivisesti se, joka potee ilmastoahdistusta ja syyllisyyttä sekä se, joka haluaa nähdä vähintään kaikki Euroopan pääkaupungit hetikaikkitännenyt.

Näin kesäteatterikauden kynnyksellä ajankohtaisin taitaa kuitenkin olla se Hanna, joka haluaa tukea paikallista kulttuuriskeneä ja harrastelijatoimintaa - sekä se toinen ei haluaisi maksaa penniäkään paskasta vähemmän laadukkaasta kesäteatterista. Eikä hyvästäkään kohtuuttomia summia. 

Ennen kesäteatteria kerran.

Muistan kun joitain vuosia sitten kärvisteltiin Katjan kanssa kammotusnäytelmän toinenkin puoliaika hampaita kiristellen, koska lippu oli maksanut kaksikymppiä, eikä poiskaan raaskinut lähteä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi varmaan kannattanut ja ajatella se sijoituksena omaan mielenterveyteen. Silloin kuitenkin päätin, että tämä saa jäädä viimeiseksi kerraksi, elleivät olosuhteet muuhun pakota.

Teatteri ja etenkin kesäteatteri on usein melkoista arpapeliä. Ihmiset viihdyttyvät kovin eri asioista, eikä loppuunmyydyt katsomot kerro yhtään mitään. Itse en jaksaisi enää yhtään tarpeetonta takapuolta, ylitsevuotavaa kiroilua, päälleliimattua pikkutuhmailua tai humoristista känniörvellystä. Aina välillä sitä miettii, miksi ihmiset maksavat koheltamisesta kesäteatterissa jumalattomia summia, mutta sisällä ns. oikeassa teatterissa se koetaan ala-arvoiseksi ja lippuhinnoista napistaan tauotta ties missä tekstaripalstoilla.

Tänä kesänä olisi ihan lähiympäristössä tarjolla kerrankin vaikka mitä kiinnostavaa perinteisen hurlumhein rinnalle. Viimeisen vuoron matkustajia, Kirsikkatahraa, Tukkijokea, Romeon ja Julian tarinaa, Retrotyttöjä ja Laulavia sadepisaroita - näin muutamia mainitakseni. Pakko on raakata ja rankallakin kädellä. Mutta miten? Kavereita esiintyy useammassa, joten sekään ei riitä valintaperusteeksi.

Kesäteatterin jälkeen toiste.

Pakko on myös miettiä hintaa. Voiko kesäteatterilippu maksaa nykyään jo 25 euroa? Riittääkö sillä hinnalla katsojia kaikille? 

Onneksi edullisempiakin on joukossa. Viidelläkympillä näkisin vaikkapa Viimeisen vuoron matkustajat, Kirsikkatahran ja Tukkijoella ja joisin vielä kahvitkin jokaisessa siihen päälle. Tai sitten voin valita kaksi kalliimpaa ja muiluttaa oman teen termarissa sisälle. Tai sitten voin jättää kesäteatterin kokonaan väliin ja investoida kuusikymppiä kaupunginteatterin sarjalippuun ja nähdä sillä kaikki syksyn esitykset.

Viimeinen oli vitsi. Tavallaan. Noin mainion sarjalipun hankin nimittäin joka tapauksessa.