Toodeloo 2015

Tai tooraloo, kuten Australiassa on ilmeisesti korrektia toivottaa! Pitäisi varmaan muuttaa Australiaan, kun uusi vuosi osuu aina pahimpaan väsymysaikaan ja pää on sumussa. Veikkaisin, että nämä vuosikertaukset olisivat sävyltään huomattavasti positiivisempia aurinkoisena aikana. Nytkin olen pari päivää palauttanut mieleeni vain stressiä ja murhetta, vaikka vuoteen on mahtunut hyviä hetkiä vaikka kuinka.

Toisaalta Australiassa pitäisi kestää kaikkia inhoja öttimönkiäisiä arjessa. Ehkä Joensuu on sittenkin Wagga Waggaa parempi. Olkoon se ensimmäinen hyväksi listattu asia vuodelta 2015!

Tammikuun alussa naputtelin itselleni jo perinteeksi muodostuneet toiveet tulevalle vuodelle:

Vuonna 2015 annan itselleni luvan siis hankkia uusia vaatteita. Mitä monikäyttöisempiä ja ajattomampia, sen parempi. [...]  Väsyneelle olemukselle on tehtävä jotain. Voisin samalla innolla etsiä ratkaisua myös iho-ongelmiini. [...] Muutenkin fyysiseen - ja sitä kautta henkiseen - hyvinvointiin haluaisin panostaa. Käydä edes silloin tallöin hieronnassa, muistaa syödä hankkimiani superfoodeja vähän säännöllisemmin ja välttää luisumasta taas aneemisiin veriarvoihin. Haluaisin myös käydä enemmän teatterissa, kirjoittaa enemmän kirjeitä, opetella tekemään blinejä, keskittyä paremmin siihen mitä olen tekemässä niin töissä kuin vapaa-ajalla ja murehtia tulevaisuutta huomattavasti vähemmän. Ainakaan yksin keskellä yötä.

Keväällä ja kesällä hankin jonkin verran käyttövaatteita ja heivasin vanhoja kirpparille kassikaupalla. Olen nukkunut koko vuoden pääasiassa hyvin ja veriarvot ovat kohdallaan, itse asiassa todella hyvällä mallilla. Teatterissakin olen käynyt ennätyksellisen monesti, muistaakseni yli kymmenen kertaa.

Toisaalta superfoodit makaavat edelleen enimmäkseen koskemattomina, hieronnassa en ole käynyt kertaakaan ja iho on ennallaan. En ole tehnyt blinejä tai kirjoittanut yhtään kirjettä. Töissä olen pystynyt keskittymään kiitettävästi, vapaa-ajalla en. Murehdin kaikkea jatkuvasti, toisinaan myös yöaikaan.

Kuvapuolella on tänäkin vuonna vahvempi onnistumisprosentti:

Harrastin kiitettävästi liikuntaa ja sain hankittua vähän uusia jumppavaatteitakin. Kotoa löytyy nyt uusi sänky ja läppäri, ruudulla vilahtavan Downton Abbeynkin ehdin katsoa kokonaan - kahta viimeistä jaksoa lukuun ottamatta (en kestä!). Reissasin niin Suomessa kuin ulkomaillakin ja ehdin pari kertaa myös kylpylätouhuihin sekä rentoilemaan että polskimaan. Ruokaa laitoin etenkin keittokirjahaasteen myötä alkuvuodesta aktiivisesti, mutta syksyn tultua en ole enää jaksanut kokkailla. Koti-Marko on kuitenkin pitänyt huolta, että olen väsyneenäkin syönyt hyvin ja monipuolisesti.

Levyjä sen sijaan en ostanut kuin pari, kodin sisustaminen on pahasti ja kaoottisesti vaiheessa, ja alkuvuodesta hyvin startannut vaatekaapin sisällön uusimisprojekti lopahti kesän jälkeen kokonaan. Ajattomia mekkoja en hankkinut ainuttakaan. 

Toivoin vuosi sitten, että tämä vuosi olisi edeltäjäänsä tasaisempi ja valoisampi. En tiedä siitä sitten. Olen ollut ihan ylistressaantunut ja potenut syyllisyyttä milloin siitä, etten tee tarpeeksi asioita, milloin siitä, etten ole tarpeeksi kotona. Myös maailman tilanne ahdistaa enemmän kuin koskaan ja olen potenut voimattomuutta sen edessä.

Omassa elämässä isoin asia on kuitenkin se, että muutimme viimeinkin virallisesti yhteen. Se on vaatinut näin monen vuoden jälkeenkin paljon totuttelua ja hermoja, mutta myös helpottanut elämää monin tavoin.  Muuton myötä myös heivasin paljon vanhaa roinaa nurkista pois ja henkinen painolasti keveni joka säkillisellä. Asiaan sinällään liittymättä on mainittava, että Marko kevensi päätään ja leikkasi rastat pois. Vastoin kaikkia odotuksia mies komistui silmissäni, vaikka muutamat kyyneleet saatoinkin hiusten muistolle tirauttaa.

Isä täytti kesällä 70 ja juhlimme lähisuvun kesken. En juurikaan koe yhteenkuuluvuutta laajemman suvun kanssa, mutta juhlissa oli lämmin olo ja tajusin kuuluvani siihen yhteisöön.

Muutenkin perhe ja ystävät pitivät pään joten kuten kasassa hektisimpinäkin aikoina. Marko muistutti, ettei ole pakko jumpata, jos ei jaksa, ja kiikutti minut sopivasti pois kaupungista aina siinä vaiheessa kuin silmät pyörivät hyrrinä päässä ja peruuttamattomat ylikierrokset uhkasivat. Totesin jälleen kerran Kuopion olevan tähän tarkoitukseen maailman paras matkakohde.

Näin sekä Don Huonot että Lemonatorin ja hullaannuin Rokissa Tom Odellista. Alkuvuodesta pyörähdimme tyttöjen rentoutumismatkalla Tallinnassa, kesälomalla kävin muun muassa Muumimaailmassa ja Prahassa. Joulukuussa hotellilomailin Helsingissä. Nyt lomakatse on jo tulevassa ja Britteinsaarilla.

Työporukan matkassa Kolilla helmikuussa.

Mysteerikuva 60's Palaverin hämärissä uusista kuontaloista toukokuussa.

Varaiskäilemässä Naantalissa heinäkuussa.

Virpin kanssa Brewdogin samplereilla elokuun alussa.

Vuoden olennaisimmat: uusi avokki, uusi sänky ja uudet muumilakanat syyskuussa.

Bonuskuva öttimönkiäisistä vapaasta Joensuusta yhtenä elokuun yönä:

Joskus tämä on paras paikka asua.

Tulevan vuoden toiveita ja tavoitteita listaan ajan kanssa myöhemmin. Tälle vuodelle on kuitenkin vielä yksi tavoite. Juoda sen verran viisaasti hyvää olutta, ettei 2016 starttaa päänsärkyisenä ja kärttyisenä, eikä varsinkaan krapulassa. Pitäkää peukkuja.