Istun sohvalla ja kun käännän katseen vasemmalle, näen virallisen sesonki-ikkunamme. Viime päivien valossa yllättävän levollinen olo.
 |
| Muita en ole vielä ehtinyt koristella. |
Onnistuin nimittäin jotenkin kehittämään stressin aikatauluttamattomasta viikonlopustani. Lopulta jossain Raxin kolmannen pizzapalan tietämillä päätin heittää stressin mäkeen ja tein nopeita päätöksiä. Toisin sanoen laitoin yhdelle ystävälle tiedustelun, voiko alustavasti sovitun hengailun siirtää maanantaille ja vastasin toiselle, että on tervetullut illan aikana kylään mihin aikaan haluaa.
Joskus liikkuviin osiin näemmä sotkeutuu, vaikka niitä ei kovin montaa olisikaan.
Sittemmin aloin murehtia kokonaisvaltaisesti sitä, pidänkö perjantaina suunnitellusti muutaman ylityötunnin pois vai ottaisinko sittenkin yhden ylimääräisen lomapäivän ennen pidempää joulubreikkiä. Sitten hermostuin ja anoin lomapäivän nukkumatta enää yön yli.
Terveisiä tulevaisuuden minälle: nopea päätös stressaa huomattavasti vähemmän kuin vaihtoehtojen loputon punnitseminen. Varsinkin tällaisessa tilanteessa, jossa kumpikaan vaihtoehto ei varsinaisesti ole huono.
Muuten onneksi ei ole aikataulumurheille enää sen kummemmin sijaa. Joulukortit on kirjoitettu ja viimeistä lukuun ottamatta toimitettukin. Koti on enemmän tai vähemmän siisti ja lahjoistakin puuttuu vain muutama pieni yksityiskohta. Jospa ei tarvitsisi enää tämän vuoden puolella ottaa edes ministressiä!
Siitäkin huolimatta kaikesta päätellen ylimääräinen lomapäivä tulee enemmän kuin tarpeeseen. Olen näemmä käyttänyt blogiteksteissä tunnistetta "stressaa" tänä syksynä kahdeksan kertaa. Blogin viisivuotisen historian aikana sillä tunnisteella 21 kirjoitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti