Käyn valitettavan harvoin ulkona lounaalla. Ehkä juuri siksi se edelleen edustaa pientä irtiottoa arjesta ja tuntuu aina yhtä juhlavalta. Lisäksi ulkona lounastaminen on mitä mainioin tekosyy tavata ihmisiä, joiden kanssa ei muuten syystä tai toisesta ehdi viettää aikaa.
Näinpä eilen kävimme epäsäännöllisen säännöllisen lounaskaverin kanssa testaamassa Kauppakadulle juuri avatun Local Bistron. Minä söin lohta perunamuusilla ja timjamimaidolla, seuralainen häränpihviä Peltolan sinihomejuustolla, puikulaperunoilla ja ruusukaalilla. Molempiin kuului lisäksi salaattipöytä, alkukeitto ja kahvi.
 |
| Kuva on epätarkka, kun en kehdannut säätää. Ja oli kauhea nälkä. |
 |
| Vierastin timjamimaitoa, mutta se oli aikamoista herkkua. |
Plussaa todella kivasta sisustuksesta, sievistä astioista ja ennen kaikkea ruuasta: kaikki oli todella hyvää. Ainoa mikä ruokaratkaisuissa oikeasti ihmetytti oli, että salaattipöydässä ainoa kasvisproteiini (kikherneet) oli samassa salaatissa, jossa oli jo kanaa. Eikä missään lukenut, mitä salaatit sisältävät. Olisin muuten kysynyt henkilökunnalta, mutta avajaisviikolla kiireisimpään lounasaikaan riitti huisketta.
Tarjoilupuoli vaatii sen sijaan vielä vähän viilaamista. Lounas maksetaan saapuessa tiskille ja ainakin vielä kassatoiminta oli vähän hidasta, mikä venytti jonoa ulos asti pitkäksi aikaa. Muuten taas oli vähän turhankin tehokasta: samaan pöytään istutettiin mitään kysymättä toinen seurue - mikä oli meille aivan ok, mutta olisi ehkä ollut syytä kysyä, odotammeko seuraa - ja parin metrin päästä kahvia hakiessa vesilasitkin ehdittiin kerätä pois.
Vaan ehkä tilanne tasaantuu, kun toiminta asettuu uomiinsa. Ensi vuoden puolella siis uudestaan testaamaan, makupuolesta kun ei todellakaan jäänyt kiinni.
Aika hyvä lounasvalikoima alkaa olla jo Joensuussakin! Liharajoittunutkin voi oikeasti valita sen mieluisimman, ei ainoaa budjettiin sopivaa vaihtoehtoa. Kun vaan raaskisi käydä useammin. Vai häviäisikö siinä sivussa se juhlan tuntu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti