Huhtikuun luetut

Diane Setterfield: Bellman & Black

Ihastuin Setterfieldin Kolmanteentoista kertomukseen niin kovin, että kävin varta vasten ostamassa tämän Lontoon-lomalla alkuvuodesta. 10-vuotias Will Bellman onnistuu vastoin kaikkien odotuksia tappamaan ritsalla variksen. Näennäisen sattumanvarainen tapaus määrittää koko Willin elämän suunnan. Bellman & Black on yhdistelmä aikuisten faabelia, kummitustarinaa, fantasiaa ja niiden alla vähän psykologista trilleriäkin. Edellisessä romaanissa valloittanut unenomainen, historiallisesta aikakaudesta riippumaton kerronta oli tässäkin läsnä, mutta jostain syystä en päässyt tarinaan samalla tavalla sisälle. En usko sen kuitenkaan olevan kirjan vika, aika lukemiseen vain taisi olla väärä. Toivottavasti se sattuu hyllystä käteeni joskus parempana hetkenä.

Steve Martin: Tavaratalon tyttö

Hajuvesiosastolla työskentelvä, köyhä nuori nainen ajautuu suhteeseen rikkaan, vanhemman miehen kanssa. Tarinaa kerrotaan vuorotellen molempien näkökulmista, joka ajaa harmilliseen pattitilanteeseen: lukija on kartalla tilanteen mahdottomuudesta, mutta hahmot vain porskuttavat keskenään suossa. Martinia on ylistetty humaanista ja tarkkaavaisesta ihmiskuvasta, mutta minuun teksti ei erityisemmin purrut. Siitä huolimatta valitsin tilanteeseen nähden hyvin: en yleensä pysty lukemaan bussissa, mutta lyhyet luvut ja kevyt kerronta mahdollistivat matkalukemisen. Alle 200-sivuisena toimii myös sadepäivänä yhdeltä istumalta.

Charlaine Harris: Pedon veri

Kaipasin eskapismia, Sookie Stackhouse riensi apuun. Hyvin toimi ja ahmaisin kirjan parissa päivässä. Herää kuitenkin kysymys: olen spoilaantunut kirjasarjan loppuratkaisusta ja sitä pedataan jo hyvää vauhtia. Miten ihmeessä näitä voi olla vielä neljä jäljellä?

Loel Zwecker: Uusi maailmanhistoria

Tiedän historiasta valitettavan vähän. Koulussa opetus oli tietysti länsimaihin keskittynyttä ja siitäkin on unohtunut ihan liikaa. Pääsiäisenä kyselin vinkkejä tiiviistä historiaopuksesta, jolla voisi edes alustavasti tilkitä pahimpia aukkoja ja ystäväni antoi lainaksi tämän. Mahtava kirja! 300 sivussa käydään läpi tärkeimmät vaiheet esihistoriasta 2010-luvulle ja yllättävän paljon asiaa on saatu mahtumaan mukaan, vaikka luvut ovat keskimäärin 20 sivun mittaisia ja kattavat isoja kokonaisuuksia.

Ihan tosi.

Itse asiassa minusta saksankielisen alkuteoksen nimi ("Tähän asti tapahtunutta") on kuvaavampi kuin turhan raskas suomennos. Teksti on helppoa lukea, mutta lukijaa ei myöskään aliarvioida. Painotus on tässäkin pitkälti Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mutta myös Aasiaa, Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa käsitellään jonkin verran. Uuden maailmanhistorian jälkeenkään en voi väittää tietäväni historiasta merkittävän paljon, mutta ainakin on olemassa jotain, minkä pohjalta jatkaa. Lämmin suositus muillekin perusteosta kaipaaville!