Näin digitaalisen 2010-luvun näkökulmasta olen viime aikoina harrastanut retroilua.
Viime viikon keskiviikkona teetin ison kasan valokuvia vuosilta 2012-2014. Eilen taas lähetin niitä, yhden parin villasukkia ja yhden pitkän kirjeen eri puolille Suomea. Viisi kirjekuorta oikeaa postia! Tänään lähti vielä yksi jälkilähetyksenä.
Korkkasin myös Tukholman-tuliaisina saamani ihanimman Fabelskogen-postikorttikirjan. Kortit ovat niin superhienoja, ettei niitä oikeasti raaskisi pois lähettää ja niinpä kirja onkin makoillut koskemattomana loppukesästä asti. Nyt tulin kuitenkin tulokseen, että huomattavasti enemmän iloa korteista on muille lähetettynä kuin omassa hyllyssä kaikilta piilossa.
Tai en minä postilähetysten vastaanottajien kannasta tiedä, mutta itse ainakin tulin äärimmäisen hyvälle mielelle pudottaessani kirjekuoria postilaatikkoon. Tänään tosin sain sattumoisin itsekin paperipostia ja kyllä senkin avaaminen ilahdutti.
Jälkijunassa siis vielä yksi toive / päätös vuodelle 2017: haluan lähettää enemmän kortteja, kirjeitä ja muita postiyllätyksiä tänä vuonna. Voisin myös mielelläni käydä läpi ja teettää kuvat vuosilta 2015 ja 2016. Oikeiden valokuvien plärääminen oli ihan yhtä ilahduttava kokemus pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti