Paluu Berliiniin

Palasin viikko sitten kolmen yön äiti-tytär-matkalta Berliinistä ja normaali arki on taas päällä. Moni on kysellyt, mitä kaikkea tehtiin ja nähtiin, mutta jostain syystä tällä kertaa kertominen on ollut tosi vaikeaa.

Otettiin tässä myös noin 28 selfietä.

Käytin matkan varaamiseen ensimmäistä kertaa Expediaa, koska sieltä sai matkapaketin ihan naurettavan halvalla. Suorat lennot parhaisiin lentoaikoihin ja kolme yötä kolmen tähden hotellissa maksoi meille 209 € per naama. Kieltämättä viimeiseen asti jännitin, onko kaikki mennyt oikein ja pitääkö maksaa ties mitä kaupunkiveroja vielä päälle, mutta hyvin näytti Expedia mystisen halpoine tarjouksineen toimivan.

Ludwig van Beethoven oli sitä paitsi oikeasti oikein oiva kolmen tähden hotelli, siisti ja viihtyisä, eikä sijainnissa Kreuzbergissa ihan Hermannplatzin metroaseman kupeessa tai nettisivuilla hehkutetussa aamiaisessa ollut tosiaankaan valittamista. Ainoa keksimäni moite liittyy huoneissa ja käytävissä oleviin pelletauluihin, jotka olivat oikeasti poikkeuksellisen kamalia.

Tsekkaa jos et usko.

Berliini on valtava. Jokainen metroaseman ympäristö tuntuu olevan oma pikku keskustansa, eikä tarvittavia palveluita tarvitse kauaa hakea. Jos ihan ydinkeskustaa ei lasketa, turistikohteet ovat kuitenkin kaukana toisistaan ja matkoihin saa varata aikaa - ja eksymisvaraa. Jalat kestivät muuten hyvin kaiken kävelyn, mutta pohkeet menivät ihan juntturaan ja sain ne venyteltyä auki vasta monta päivää reissun jälkeen.

Valitsimme (meille) maltillisesti neljä kohdetta kummallekin päivälle. Sunnuntaina lähdettiin katsomaan Alexanderplatz, DDR-museo, holokaustin muistomerkki ja Brandenburgin portti. Koska Berliini toimi koko ajan eri suuntaan kuin kummankaan aivot, eksyttiin tunniksi muutaman sadan metrin matkalla Alexanderplatzilta DDR-museolle. Huonoa: olin aivan jäässä, kun lopulta päästiin perille. Hyvää: eksyttiin ihanaan Nikolaivierteliin, joka oli kaikin puolin viehättävä löytö, eikä varmaan oltaisi tajuttu mennä sinne oma-aloitteisesti. Koska aikaa ja jaksamista vielä oli, suunnattiin alkuillasta vielä katsomaan itäpuolelle Berliinin muurin graffitigalleriaa.

Terkkuja muurilta sinne Atlantin toiselle puolelle.

Maanantaina lähdettiin liikkeelle lännestä (tai idästä, koska ajettiin U-Bahnilla väärään suuntaan ja kadotettiin taas tunti) ja käytiin kurkkaamassa Story of Berlin. Sen jälkeen etappeina oli vielä lounas Currywurst Museumissa ja Checkpoint Charlie sekä käveleskelyä museosaarella (voi miten lähellä sunnuntaina oltaisiin oltu). Päätettiin vielä lennosta lähteä katsomaan Neuvostoliiton muistomerkkiä Treptowiin ja siitä vielä Juutalaisen museon kautta illalliselle. Pakko sanoa, että tuli ahnehdittua vähän, koska ravintolaa etsiessä oltiin jo superpoikki, eikä museon hienosta Golem-näyttelystäkään jaksanut enää nauttia täysillä. Lempiasiani olikin kolmelle screenille heijastettu installaatio, jossa oli golem-tulkintoja elokuvista aina Der Golemista Tähtien sotaan ja Ex Machinaan.

Holokaustin muistomerkki, hämmentävä paikka.

Story of Berlin ja kuvaannolliset kirjaroviot.

Pakollinen turistikuva.

Hienoja paikkoja kaikki. Story of Berlin käynnistyi vähän hitaasti, mutta loppuvaiheessa olin ihan imussa, vaikka ei edes keretty paikan alla olevaan bunkkeriin asti. DDR-museo taas oli niin täynnä asiaa, että siellä olisi hyvinkin voinut käyttää koko kaksi päivää. Ja museosaaren museoihin ei edes menty! Kaupungista lempipaikkani oli Kurfürstendamm (jolle tietenkin eksyttiin Story of Berliniä etsiessä) Charlottenburg-Wilmersdorfin alueella. Ihan mahtava pikku-Pariisi!

Vaikuttavin kokemus kaiken kaikkiaan oli kuitenkin Neuvostoliiton muistomerkki, hämmentävä puistokokonaisuus neuvostoestetiikkaa, kaiken kruununa liki kymmenmetrinen neuvostosotilaan patsas. Luulin paikan päällä sitä vielä Staliniksi - ja kasvojen muodossa olikin huomattavasti nuorta Josefia - mutta sotilasstatus selittää sen, miten puistokokonaisuus patsaineen päivineen on edelleen olemassa. Kaikesta teki vielä omituisempaa se, että olin puistossa illan hämärtyessä täysin yksin. Vasta kääntyessäni takaisin paikalle saapui muutama muukin turisti.

Kivijalassa on täysikorkuinen huone.

Näkymä puiston portilta päätyyn.

Yllättävän hyvin toimi taktiikkani olla tutkimatta liiaksi etukäteen. Tavoitteinani oli DDR-museo ja currywurst, molemmat sain. Toisaalta meillä oli kummallakin Berliini-oppaat mukana eli kiinnostavien käyntikohteiden etukäteen bongailua pystyi harrastamaan turhankin hyvin myös iltaisin hotellilla.

Join matkan aikana monta olutta, mutta tämä oli ainoa vihreä.
Makuna tuoksumatara. Currywurstia sai myös vegenä.

Ainoa mitä olisi ehkä kannattanut bongailla etukäteen olivat ravintolat. Oppaissa ja blogeissa suositellut ravintolat eivät enää olleet olemassa, eikä Googlen kautta bongatutkaan olleet mitenkään takuuvarmoja ja pari kertaa meinasi epätoivo iskea. Syötiin joka ilta hotellin huudeilla: kreikkalainen oli vähän huti mutta joka tapauksessa kokemus (kaikki muut olivat kreikkalaisia ja polttivat sisällä), mutta intialainen ja etenkin viimeisen illan italialainen itse tehtyine pastoineen ihan huippuja. Lounaiden kanssa oli vähän enemmän ongelmaa, mutta hengissä pysyttiin ja mahatkin täynnä.

Mausteinen intilainen ja etenkin jälkkäriksi nautittu tuore minttu-sitruuna-
inkivääri-hunajatee pelasti flunssalta. Koko setti molemmilta yhteensä noin 25 €.

Nämä yllättivät:

- Valtavat turistimassat tammikuussakin.

- Kerjäläisten ja musikanttien määrä julkisissa kulkuneuvoissa.
- Metroasemat olivat myös hämmentävän epämääräisiä muuten siistissä kaupungissa.
- Tuoksumataralla ja vadelmalla maustaminen on juttu.

- Hyytävä viima.

- Ihan mahtava asiakaspalvelu.

- Ratikkakarttaa ei saa mistään.

- Uskalsin mennä DDR-museossa Trabant-simulaattoriin ihmisten nähden.

- Holokaustin muistomerkin koko (ja kyllä, siellä urpoilevat turistit). Käsittämätön paikka.
- Saksalaiset pukeutuvat mukavan kotoisasti, suomalainen turisti ei pompannut joukosta.

Tyytyväinen Trabant-kuski ennen kuin käynnistin simulaattorin. Voi hyvä luoja.

Jälkiviisaana totean, että olisi minilomallekin kannattanut varata kolmas kokonainen päivä, sillä kaupungilla on kokoa. Kaiken kaikkiaan reissu oli kuitenkin hyvä alkukosketus Berliiniin, toivottavasti pääsen vielä joskus sinne takaisin - ja reissaamaan Saksassa muutenkin. Tosin seuraavan kerran voisi mennä vähän lämpimämmillä keleillä tai ainakin kunnon toppatakissa. Ehkäpä Alexanderplatz ja museosaarikaan eivät ole silloin enää remontissa.