2017. Suomi 100, Julia Roberts 50, minä ja Antti Holma 35 vuotta.
Ensimmäinen ja ehkä tärkein toiveeni onkin, että aattoiltana vallannut ikäkriisi ja ahdistustilat jäävät suosiolla tänne vuodenvaihteen korville ja saan elellä loppuvuoden rauhassa. Toivon myös, että saan järjestettyä elämääni jo sitä viime vuonna kipeästi kaipaamaani muutosta. Samalla toivoisin mielenrauhaa, leppoisampaa arkea ja kykyä keskittyä siihen, mitä ikinä olenkaan tekemässä - enkä koko ajan kärsiä tunteesta, että hukkaan aikaa, jos lataan akkujani sohvalla. Samalla toivon fyysistä terveyttä ja kehon tasapainoa, vähemmän jumittavia lihaksia ja kummallisia kremppoja. Haluaisin käydä enemmän kahvilla, yksillä, skumpalla tai ulkona syömässä ystävien kanssa. Toivon, että saan jatkettua aamusivujen kirjoittamista ja jäsentää muutenkin ajatuksiani tekstimuodossa. Ehkä jopa kokeilla proosan tuottamista!
Haluaisin käydä salilla/jumpassa säännöllisesti mutta rennosti. Maltillinen tavoite voisi olla vaikka 125 treenikertaa tälle vuodelle. Menneen vuoden valossa - 139 kertaa - ei liikuta missään älyttömissä sfääreissä.
Haluan kaapin tai lipaston Siro-astioille.
Tosissani toivoisin myös, että keksisin viimeinkin konkreettisen ja minulle sopivan tavan kanavoida maailmantuskaani ja oikeasti toimia: auttaa ihmisiä, suojella ympäristöä, osallistua politiikkaan. Pelkään tosin, että tämä jää tänäkin vuonna vain hyvien aikeiden ja satunnaisten rahalahjoitusten tasolle. Vinkkejä otetaan vastaan.
Tämän vuoden tavoitekuva näyttää tältä:
Ja vielä lopuksi se ihan konkreettinen uudenvuodenlupaus: lupaan, etten enää lainaa kirjoja/levyjä/elokuvia iloisessa hiprakassa kenellekään kirjoittamatta sitä muistiin. Nyt on kateissa rakkaimmista rakkain Oz-maan taikuri, koska se ei mitä ilmeisimmin ollutkaan lainassa siellä missä luulin. Sielua riipii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti