Sen lisäksi, että olen muutenkin ollut vähän alavireinen, olo on myös fyysisesti ollut aika vetämätön ja turpea. Tutut vaatteet kiristää ja muutenkin tuntuu kummalta. Tänään aamulla kävin salilla pitkästä aikaa ihan oikealla vaa'alla ja totesin, että "pieneksi turvotukseksi" kutsumani tila on kyllä ihan rehtiä elopainoa.
En yleensä jaksa noteerata muutamaa kiloa sinne tai tänne, mutta nyt kun asia taitaa vaikuttaa myös muuhun olotilaan (ks. ylle), aloin pohtia syömisiäni kunnolla pitkästä aikaa.
Syödään kyllä järkevää ruokaa kahdesti päivässä ja tuoreita kasviksia ja hedelmiäkin ihan ok määrä. Mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin ennen. Ollaan laiskistuttu salaatin kanssa, haen helposti jotain valmista lounaalle töihin ja korvaan viikottain välipalan jonkun milloin mistäkin syystä kahvipöytään kantamilla leivoksilla, joista valtaosasta en edes erityisesti pidä.
Kyllähän se jo tässä vaiheessa pitäisi muistaa, etten yksinkertaisesti toimi sellaisella ruokavaliolla.
Miten sitä aina unohtaakin, miten suoraan syömäni ruoka on yhteydessä henkiseen hyvinvointiin? Tänään on ollut aikaa kuulostella omaa oloa ja tuntuu, että kaipaan juuri nyt simppeliä, puhdasta ruokaa. Kannoin siis kaupasta kotiin muun muassa juureksia, hedelmiä, soijamaitoa, maapähkinöitä ja pitkään haaveilemiani ruishiutaleita. Ja sea weed snacksejä perjantain kunniaksi, hihi.
Ehkä se tästä vielä lähtee ja olo normalisoituu.
Mutta tämän pohdinnan pohjalta ilmainen vinkki: jos huomaat himoitsevasi ruispuuroa päivätolkulla, syömisissäsi saattaa hyvinkin olla jotain vähän vinossa.
Teki mieli kursivoida sanat "ruispuuroa", "päivätolkulla" ja "vähän vinossa", mutta en osannut päätää, mikä on eniten painottamisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti