En nyt tiedä, miksi itsensä raahaaminen liikuntaharrastuksiin tuntuu taas niin tuskaisen vaikealta.
Kummastuttaa, koska liikunta itsessään ei ole pakkopullaa ja sen jälkeinen olotila kyllä tiedossa. Mutta kun ei vaan huvita lähteä liikkeelle.
Eilen sain huijattua itseni salille pakkaamalla saunakamat mukaan, mutta loppuviikosta sekään ei välttämättä enää toimi.
 |
| Reipas Ampelmann yrittää kovasti tsempata. |
Kaikki kai tiivistyy siihen, että arki tuntuu taas tosi tukkoiselta, vaikkei nyt ole edes erityisesti kiireitä. En saa mahdutettua päähäni, miten ehtisin saman viikon aikana käydä normaalisti töissä, harrastaa liikuntaa, käydä ihmisten äilmoilla, hoitaa kotihommat sekä viettää rauhassa aikaa yksin ja kaksin. Mistään kun en malttaisi luopua.
Eilen pääsin töistä kolmen jälkeen ja "ylimääräinen" tunti teki kyllä ihmeitä - vaikka tiskivuori oli siitäkin huolimatta tänään melkoinen.
Pakkasin nyt kuitenkin huomista varten salikamat mukaan töihin, vaikka tiedänkin huomenna sohvan huutavan nimeäni, kun tämäkin ilta meni pois kotoa. Ehkä tämäkin first world problem vielä rutiinilla selätetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti