Siitä on nyt vajaa kolme vuotta, kun istuttiin kaverin kanssa leffan jälkeen Surakan baarissa ja päätettiin alkaa katsoa Buffya alusta yhdessä. Eilen katsottiin seiskakauden viimeinen jakso.
Olihan tuossa 144 jaksossa työsarkaa, etenkin kun piti sovittaa kahden eri talouden aikataulut yhteen. Väliin on mahtunut monta kuukausien hiljaiseloa, mutta vastapainoksi myös iso kasa maratoniltoja ja tolkuttomia määriä teetä.
Aikatauluhaasteista huolimatta voin kyllä suositella isompiakin sarjaprojekteja kaverin kanssa: katsominen pysyy aisoissa kun ei joka päivä ei yksinkertaisesti pysty tuijottamaan telkkaria tuntikausia, mutta samalla saa kivaa (semi)sosiaalista tekemistä niihin iltoihin, kun ei välttämättä oikeasti jaksa tehdä mitään ihmeellistä. Sitä paitsi meidän kohdalla maratonpäiviin liittyi usein hyvää ruokaa eli monesti tuli kokattua jotain järkevää sellaisinkain päivinä, kun muuten olisi syönyt pestopastaa tai lämppäreitä.
Olen seonnut laskuissa, kuinka monta kertaa olen nähnyt kaudet 1-4. Vitosta olen katsonut jo vähemmän ja kutos- ja seiskakausilla taitaa molemmilla nyt tämän projektin päätyttyä olla kolme katselukertaa. Sarja ei mielestäni loppua kohden ole enää vahvimmillaan, mutta huono se ei missään nimessä ole ja se pysyy edelleen lempisarjanani televisiohistoriassa.
Hauskaa on kyllä huomata, miten oma suhde tapahtumiin ja hahmoihin muuttuu vuosien varrella. Aloin katsoa sarjaa ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana ja silloin siinä puhuttelivat varsin erilaiset asiat kuin nykyään. Vähän jo kutkuttaa ajatella, miltä se näyttää silmissäni 10-15 vuoden päästä! Todennäköisesti alkukausien dialogi on silloinkin yhtä vahvasti muistissa kuin tällä kierroksella - sen verran vahvasti minut on niiden marinoitu jo vuosituhanteen taitteessa.
 |
| (Kuva) |
Eilen pohdittiin, että tuntuu tyhjältä, kun pitkään työn alla ollut projekti on nyt saatu päätökseen. Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, Angelin ykköskausi korkattiin heti Buffyn loputtua. Sitä odotan mielenkiinnolla jo nyt. Muistan tykkääväni kausista 1 ja 5, mikä tarkoittaa kolmea täyttä kautta yllätyksiä niiden välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti