Viikon sisään olen ehtinyt Kerubin sisäfestareille fiiliselemään Pekko Käppiä, juhlimaan ystävän valmistujaisia ja hoitamaan köksänhommia sivussa, viettämään laiskaa rapeliaamua toisen ystävän kanssa, tilaamaan pizzaa kotiin, stressaamaan töissä ihan käsittämättömiä määriä, sössiä tärkeän työasian ja korjata jälkeni, käydä tanssitunnilla ja innostua uudesta harrastusmahdollisuudesta, istua työkavereiden kanssa baarissa, laittamaan ison kasan ruokaa, varaamaan Tallinnan reissun matkat ja majoitukset, vaate- ja meikkiostoksille, kiukuttelemaan peruuntuneita suunnitelmia ja jossain välissä kiukuttelemaan, ettei ikinä tehdä mitään muuta kuin katsotaan telkkaria.
Hmm.
Nyt istun junassa matkalla Helsinkiin, jossa odottaa juhlintaa. Käy. Ja jotta hermoni ehtisivät viikonlopun aikana levätäkin, alustava budjetti on jo laadittu.
Rentoilun aloitan nyt, sillä olen perillä viiden tunnin kuluttua. Laukussa odottaa chilisuklaata ja pari kirjaa, ja viime viikon Poirotkin on vielä katsomatta. Näitä ennen vähän Pekko Käppiä
Huomattavasti tarkempi budjetti oli laadittu loppuviikolle, mutta ostin silti levyn. Myös vanhat Office Building -levyt ovat jälleen kerran kokeneet renessanssin elämässäni. Oioi.
Onks tää Pekko levyllä mainio - edes jotenkin yhtä mainio kuin livenä? En ole koskaan vielä saanut aikaiseksi nääs ostaa levyä, vaikka mielessä on ollu.
VastaaPoistaNo olihan se livenä tietysti mainiompi, mutta kyllä levyltäkin ihan kelpaa kuunnella.
VastaaPoista