sandro

Paluu arkeen tarkoittaa kammottavia pakkasasteita, nurkissa pyöriviä pölymammutteja ja täysin tukkeutuneita viemäreitä. En halua ajatella niitä, joten palaan vähän ajassa taaksepäin.

Helsinkiin menin juhlistamaan ystävän tulevia kolmekymppisiä. Viikonloppuun mahtuikin kaikenmoista hohtominigolfista ihan mahtavaan alelöytöön. En jaksa horista kaikista kerralla - tai välttämättä ollenkaan - joten aloittakaamme yhdestä olennaisimmasta eli ruuasta. Tai tarkemmin Sandrosta, jonka juhlakalu oli valikoinut ruokapaikaksemme etukäteen. 

Olen kuullut Sandron ruuasta pelkkää hyvää, enkä suotta. Nyt aion kehua myös juomia: alkudrinkit olivat mainiot, tai siis täydellisen hyvät. Valinnanvaikeus oli melkoinen ja vaikka sitten päädyinkin vaihtamaan omaani lennossa, pakko sanoa, että nappiin meni. Rabatini, sinä jogurttinen kurkkudrinkki, I love you.

Seuralaiset tilasivat täyttävät massiiviset kolmen ruokalajin menut, mutta sinisimpukat sahramikermakastikkeessa olivat huudelleet nimeäni jo useamman päivän. Tilasin siis niitä silläkin uhalla, että jäisin nälkäiseksi.

Bahahaha!

Kun tarjotin saapui pöytään, luulin että siinä on meidän kaikkien kolmen ruuat. Luulin väärin.

Onneksi tarkempi tutkiskelu osoitti, että toisen lautasen sisältö koostui pääosin salaatista ja erilaisista tahnoista. Lahjoitin myös yhden jättimäisistä leipäpaloistani eteenpäin ja simpukoistahan syödään vain sisus. Tästä huolimatta tekemistä riitti. Parhaani tein. Aina se ei riitä.

Tykkään ihan hulluna simpukoista ja nyt söin niitä ensimmäistä kertaa tuoreena kuorista (!). Tölkki- ja pakasteversiot kelpaavat minulle oikein hyvin edelleen, mutta olihan tämä nyt ihan eri evästä. Ja koska kuorien kanssa on tuhertamista, ei tule ahmittua kauheaa vauhtia. Viimeksi taisin olla näin ilahtunut merenelävistä kesällä, kun Tallinnassa Must puudelin sea food pastassa ei ollut suomalaiseen tyyliin pakastekatkiksia vaan ihan oikeita pieniä mustekaloja ja muita otuksia.

Myös tyttöjen annokset näyttivät (ja ilmeisesti maistuivat) taivaallisilta, mutta annoskauteus ei päässyt tällä kertaa yllättämään. Osittain tietysti siksi, että sain autella alkuruuissa, jotka olivat normiravintoloiden pääruokien kokoiset. Ensi kerralla syön minäkin jotain pastilla pie -valikoimasta. 

Paitsi että kumminkin otan uudestaan simpukat.

Täällä söimme me.

Niin ja mitä tämä lysti maksoi? Alkudrinkki, pääruokalistan kalliimmasta päästä valittu jättimäinen simpukka-annos ja kolmasosa luomuvalkkaripullosta, 45 euroa. Tavataan uudemmankin kerran, Sandro.