Synkkä loppuvuosi painaa ilmeisesti edelleen, koska tulevaisuuden toiveiden listaaminen on tuntunut tosi vaikealta. En mukamas haaveile mistään, en isoista enkä pienistä asioista. Tästä voisi päätellä, että kaikinpuolinen relaaminen olisi tarpeen. 2014 olkoon rentoutumisen teemavuosi.
Marko aina sanoo, etten ymmärrä vapaapäiviä, kun olen koko ajan tekemässä jotain. Olen luonteeltani puuhastelija ja kieltämättä ahdistun, jos päivät valuvat ohitseni huomaamatta, enkä saa mitään aikaan. Mutta josko oppisin vaikka ajattelemaan, että yksi mielekäs tekeminen päivässä riittää. Ja että jumppa lasketaan mielekkääksi tekemiseksi.
Aion myös jatkaa hyväksi havaittua systeemiä työpäivinä siivoamisesta. Arkivapaatkin ovat huomattavasti rentouttavampia, jos ei ensimmäiseksi aamulla kaiva imuria kaapista.
Muutenkin pitäisi kaiketi vähentää päänsisäisiä kierroksia. Tykkään esimerkiksi ihan älyttömästi lukupäiväkirjan pitämisestä blogiin, mutta sen myötä lukeminenkin on alkanut toisinaan tuntua suorittamiselta ("pitää ehtiä lukea loppuun seuraavan kolmen päivän aikana, kuukausi vaihtuu!"). Harjoittelen tämän kanssa hellitämistä heti alkuvuodesta: aloitin uuden Westön lukemisen hiljaksiin tapaninpäivänä ja tyynesti jätin sen päiviksi sängyn viereen vuoden vaihtuessa. Siitäs saat, sisäinen suorittaja! Sinullekin tiedoksi, että vuonna 2014 yritän lukea vain ilokseni.
Vuonna 2014 haluaisin myös oppia käyttämään taas koruja. Haluaisin saada talouden kunnolla tasapainoon: säästää huolellisemmin ja saada rahat riittämään paremmin myös viimeisille päiville ennen palkkapäivää. Haluaisin myös säästää kukkaroni ohella ympäristöä ja haaskata ruokaa vähemmän. Edellisistä huolimatta aion sallia edelleen itselleni ulkona syömistä ja kahvittelua tasaisin väliajoin ilman huonoa omaatuntoa. Haluan matkustaa ja koota ainakin yhden palapelin. Tavoitteena olisi myös venytellä säännöllisemmin. Hankintojen puolelta haaveissa siintää uusi sänky ja hylly- tai yöpöytäratkaisu makkariin. Ja josko kahden vuoden harkinnan jälkeen saisin hankittua myös sen kokovartalopeilin.
Keräilin toiveita viime vuoden tapaan myös kuvamuodossa, koska koin sen kovin inspiroivaksi. Jostain syystä tästä tuli visuaalisesti paljon edellistä levottomampi - ja jotenkin punaisempi. Jännän äärellä.
Toiveissa olisi, että vuoden kuluessa minusta tulisi ihan paperillakin avopuoliso, mutta tämä on toistaiseksi viranomaistahojen käsissä. Saa pitää peukkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti