pääasiaa

Pinterest on varsinainen tukkataivas: hienoja kampauksia ja superideoita on tarjolla pilvin pimein. Paitsi jos sattuu olemaan tämmöinen luirulla suomalaisella hiuslaadulla varustettu puolipitkä polkkamalli. En enää tiedä, mitä hakusanoja pitäisi kokeilla, että saisin tuloksina jotain muuta kuin piippausraudalla tehtyä "huoletonta" pörrökiharaa.

Tämän pituiseen tukkaan saa kyllä ihan törkeän hienon valenutturan nipsuilla, jos jaksaa pitää papiljotteja päässään 3-6 tuntia. Harvoin jaksaa. En myöskään osaa tehda ranskalaista lettiä, joten kaikki kivasti sivulle kiertävät lettikampaukset ovat pois laskuista. 60-lukuhenkisiin, puoliksi kiinnitettyihin kampauksiin hiukseni ovat liian lyhyet.

Toisin sanoen ajauduin hiusangstin kouriin varsin helposti. Tästä johtuen noin 85% ajasta hiukseni ovat siis auki. Loppuina pidän joko otsista kiinni tai niskassa sykeröä, joka tosin ei vielä tunnu kovin kotoisalta, koska hiukset ovat himpun liian lyhyet.

Muutenhan tämä ei ole ongelma, mutta joskus juhlissa tympäisee. Ylipukeutumispikkujouluihin päätinkin pitkästä aikaa piipata tukan huolella ja tunnin ahertamisen jälkeen lopputulos oli ihan järjettömän kiva. Kauan ei riemua riittänyt, sillä hiuslakka loppui kesken ja tukka lässähti jo ennen juhlapaikkaa.

Lauantaina Maijan valmistujaisissa kuitenkin tärppäsi. Hurraa, minulla oli juhlakampaus! Jonka tekemiseen meni oikeasti vain minuutteja! Ja se oli oikeasti kiinni vain kahdella nipsulla ja kahdella ruusipinnillä (ja kilolla hiuslakkaa)! Hurraa!

Markon hiukset veivät vielä vähemmän aikaa - eikä yhtään lakkaa.

Päästin niskan näkyviin!

Edestäpäin hiukset muistuttavat epäilyttävästi tuttua sykeröä, mutta sivusta ja takaa on eri juttu. Ja tärkeintä olikin se tunne, että minulle saa oikean kampauksen. Ehkä en siis luovuta vielä, joskus hiusjumaluudet taitavat olla suopeita tällekin mopille.

ps. Vinkkejä otetaan vastaan.