Tuttu huuteli taannoin Facebookissa, että tarvitsee harjoitusasiakkaita ennen kalevalaisen jäsenkorjauksen seuraavaa koulutusjaksoa. Koska kyseisen hoitomuodon kokeileminen on pyörinyt mielessä jo pidemmän aikaa, ilmoittauduin toki reippaana tyttönä mukaan.
Eilen viimeinkini bussiseikkailin Reijolaan korjailtavaksi jännittynein mielin. Kokemus osoittautui erikoiseksi varsin monella tasolla.
Olin varautunut venymään hoitopöydällä selkäni kanssa vaikka mihin suuntaan, mutta loppupeleissä selkää vilkaistiin vain nopeasti lopuksi. Pääosa ajasta eli varmaan tunnin verran tutkittiin ja hoidettiin jalkoja. Enimmäkseen jalkateriä.
The horror! The horror!
Tietämättömille kerrottakoon, että vihaan yli kaiken sitä, että jalkoihini kosketaan ja ehkä vielä enemmän sitä, että niitä katsotaan. Maailmassa on noin kolme ihmistä, jotka saavat jalkoihini koskea (Marko, äiti, pieni kummipoikani) ja nekin vain siksi, etten kehtaa kieltää.
Ilmoitin toki asiasta ennen hoitoa. Yhdessä sovittiin, että jämäkkä ote on parempi kuin varovainen hipsuttelu ja päätin kestää vaikka hammasta purren. Ja ihmeiden ihme, yhtään en sätkinyt tai kiljunut, vaan hoito saatiin ihan asianmukaisesti tehtyä. Rennompikin olisin voinut olla, mutta ihan hyvä alku tämä mielestäni silti oli.
Kieltämättä oli aika lannistavaa oikeasti kuulla, miten paljon selässä ja jaloissa on vialla, vaikka itse näitä asioita ounastelinkin. Esimerkki: tipuin pahasti portaissa reilu neljä vuotta sitten ja siitä on ilmeisesti jäänyt alaselkään lihasjumi, joka aiheuttaa alarankaan lievää skolioosia, joka puolestaan saataa hyvinkin olla syynä keski- ja yläselän jumittaville nikamille (ja sille, että yksi on painautunut alemmas). Hopeareunuksena olkoon se, että nämä kaikki viat ovat kuulemma ajan kanssa hoidettavissa, jos ei tällä hoitajalla niin sitten jossain muualla.
Jalkoja tuttu osasi itse asiassa jo tässä vaiheessa auttaakin, mutta selästä tehtiin vasta alustava analyysi. Käsittämätön tunne, kun vasemman jalan varpaat rusahtelivat äänekkäästi omille paikoilleen ilman mitään kipua. Myös ylikireät akillesjänteet höllenivät käsittelyssä hieman, mutta polven jänteissä on riittää vielä työtä useampaankin hoitokertaan.
Hoidosta poistuin spagettijaloin ja pää sumussa. Innoissani lupasin palata asiakkaaksi myös seuraavan koulutusjakson jälkeen muutaman viikon päästä. Tänäänkin olo on ollut fyysisesti hyvä, mutta mieli tosi apea. Psykosomaattisuuteen uskova on sitä mieltä, että kudosnesteiden lisäksi liikkeelle lähti jotain muutakin. Ei sekään varmaan haitallista ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti