Eli näitä kirjoja luin syyskuussa.
Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta
Harvoin tulee tartuttua näihin tiiliskiviromaaneihin, mutta kun sellainen varta vasten töihin minulle kannetaan, ei auta oikein jättää väliinkään. Mainio kirja! Totuus Harry Quebertin tapauksesta on oikeastaan puhdas dekkari whodunit-juonineen kaikkineen, mutta sekä hahmojen kirjo että juonikuvaus onnistui tuntumaan sekä raikkaalta että tutulta samaan aikaan. Fyysisestä painostaan huolimatta tämä ei siis ole raskas teos. Kuten Hesarin arvostelussa jo todettiinkin:
Jos hennot käsivarret jaksavat kannatella 800-sivuista järkälettä makuuasennossa, Dickerin romaani ei ole riippukeinuun huono valinta. Se nimittäin sisältää monta kesäkirjaa yksissä kansissa: murhamysteerin, traagisen rakkaustarinan, kirjailijakuvauksen sekä tapakomedian. Siinä kouhottavat niin homofobinen juutalaisäiti kuin pikkukaupungin hömelöt poliisitkin.
Koukuttava kirja ja samalla iloisin yllätys kirjarintamalla pitkään aikaan. En voi kuin suositella. Ensisijaisesti dekkarien ystäville, mutta myös kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille ja niille jotka haluavat pähkinän purtavaksi. Toimii myös aikamatkana nykyiseen maailmanmenoon väsähtäneille.
James Franco: Actors Anonymous
Onko tämä romaani? Vai novellikokoelma? En tiedä. En myöskään ole vielä päättänyt, oliko tämä minusta huippuhyvä, minuutta pohdiskeleva kokonaisuus vai postmoderni, itsekeskeinen oksennus. Eli Actors Anonymous osoittautui melko lailla yhtä hämmentäväksi kuin Franco itse. Joka tapauksessa viihdyin kirjan parissa enimmäkseen mainiosti, joskin muutama osio nousi ehdottomasti ylitse muiden ja muutama vastaavasti tuntui lähinnä tervanjuonnilta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hauska rakenne, ja vaikka tarinat toimivatkin itsenäisinä kokonaisuuksina, linkittyivät ne sopivasti - ja ihanan vähän alleviivaten - toisinnsa aika ajoin. Tällaiselle viitebongarille AA:n lukeminen oli siis suurta herkkua. Taas täytyy kyllä miettiä, missä määrin voi erottaa kirjoittajan ja teoksen toisistaan: mitä enemmän Francon urasta ja elämänvaiheista tiedän, sitä enemmän totuutta tämänkin kirjan riveiltä löydän. Toisaalta taas jos kaiken lukee omaelämänkerrallisena, on Francon pakko olla megalomaaninen ihmisperse. Toivokaamme siis, että totuus sijoittuu jonnekin sellaiseen väliin, josta emme lukijoina koskaan täydellä varmuudella löydä. Ja ehkä siinä koko kirjan juju piileekin.
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
Joensuussa alkoi sataa lunta ennen kuin syyskuu edes läheni loppuaan. Tuli pakottava tarve kaivaa hyllystä Muumilaakson marraskuu vähän liian aikaisin. Mielestäni tämä on muumikirjoista ehkä se synkin, mutta kieltämättä nyt näin muutoksia haikailevana pääsin ihan uudella tavalla hahmojen mielenmaisemaan käsiksi. Kaikin puolin sympaattinen teos.
Franz Kafka: Muodonmuutos & Rangaistussiirtolassa
En ole ikinä ennen lukenut Kafkaa. Koska ilmeisesti noin koko muu maailma on, ei näistä sen enempää. Paitsi että taas tuli tehokas muistutus, ettei klassikko välttämättä tarkoita vaikeaa tiiliskiveä. Tykkäsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti