Syksyn iso työrutistus takana, työntekijän takki tyhjä. Menin eilisillan päätteeksi kaukaa tulleen kaverin seuraksi yhdelle oluelle noin kymmentuntiseksi venähtäneen työpäivän jälkeen. Yksi tuoppi puolestaan venähti lopulta kolmeksi. Olin ihan asialliseen aikaan kotona ja unessakin, mutta se ei enää ehtinyt tätä päivää pelastaa.
Muistutus itselle: valtaisan työrupeaman tai muun ison ponnistuksen jälkeen paras nollauskeino on telkkari, pannullinen teetä ja rauhallisen illan jälkeen toivottavasti pitkät unet. Heräilin nimittäin pitkin yötä ja stressiunien määrä ei taida olla ainakaan yhden käden sormilla laskettavissa.
Henkisen ja fyysiisen väsymyksen lisäksi olo on iltaa kohden ollut enenevässä määrin kuumeinen, mutta lämpöä ei ole. Kaiken kukkuraksi onnistuin kai syömään aamulla jotain lievästi pilaantunutta (raejuustoa? soijajogurttia?) ja koko päivän on ollut ällö olo ja kaikki ruuat maistuneet pahalta.
Varsinainen juhlasunnuntai.
Lupaus itselle: alan taas pitää parempaa huolta jääkaapin sisällöstä ja elintarvikkeiden syömisestä asianmukaisessa ajassa.
Onneksi sunnuntaipäivässä odotti myös uutukainen Hercule Poirot -romaani. Ei ole synkkenevän syksyyn sopivampaa kirjallisuutta kuin vanha kunnon whodunit. Tai tässä tapauksessa siis uusi whodunit, mutta tunnelmahan se on, mikä ratkaisee. Ensi viikolla voisin viritellä valotkin ikkunaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti