Viime viikon jäsenkorjauksen jälkeen en enää uskaltanut rusautella selkääni auki tuttuun tapaan, etten aiheuttaisi enempää mahdollista vahinkoa nikamille ja lihaksistolle. Toisin sanoen kuuntelin selkäni vointia paljon normaalia enemmän ja niinpä tulin myös noteeranneeksi, miten paljon siihen sattuu. Ihan koko ajan.
Valitin asiaa tauotta maanantai-illan ja eilen sitten Markon kannustamana soitin työkaverin suosittelemalle jäsenkorjaajalle. Sain ajan samalle illalle.
Paikan päällä ensin vähän nauratti, kun juustoiset slovarihitit soivat panhuiluversioina, yrttiöljy tuoksui ja katossa oli sinisellä kankaalla ja jouluvaloilla toteutettu tunnelmavalaistus. Sitten vilkuilin seiniä, joita peittävistä kuvista tajusin, että hoitaja ei ole vain työkaverini suosittelema, vaan lisäksi huippu-urheilijoiden suosima jäsenkorjaaja. Tuntui kieltämättä vähän hölmöltä olla ilman virallisesti diagnosoituja oireita huippuammattilaisen vastaanotolla, mutta kun sinne oli jo tallustellut, ei voinut enää peruakaan.
Ensimmäisenä makoilin tärisevässä sängyssä, joka rentoutti ja lämmitti kropan hoitoa varten. Sitten ruksauteltiin paikoilleen polvien ja käsivarsien jänteet. Ei saakuri, miten paljon jälkimmäinen sattui. Siinä vaiheessa ei panhuilukaan enää paljon naurattanut, kun piti kirjaimellisesti purra hammasta oikean olkapään käsittelyn aikana. Pahoin pelkään, että uusinta on luvassa, koska tuntuu siltä, että sain jänteet pois sijoiltaan jo illalla kotona ja nyt käsi meinaa koko ajan puutua.
Kuten ounastelinkin, pahimmat ongelmat löytyivät kuitenkin alaselästä, missä riittikin työtä erilaisten lukkojen ja jumien muodossa. Lukkoja oli toki yläselässäkin ja niskastakin löytyi retkahdusvamma. Puolivälissä hoitaja totesikin, että laittaa nyt kuntoon, mitä pystyy ja uskaltaa, seuraavalla kerralla tehdään sitten loput. Eli niinhän siinä kävi, että palaan klinikalle maanantaina.
Tästä voinee päätellä, että sinne taisi sitten oikeasti ollakin asiaa, vaikken huippu-urheilija olekaan.
Tänään on selkään sattunut kovasti, mutta kyseessä taitaa olla se kuuluisa hyvä kipu. Ainakaan nikamat eivät tunnu vaativan juurikaan poksauttelua ja verikin mitä ilmeisemmin kiertää taas vähän vapaammin päänkin suunnalla. Lisäksi nyt on kädessä B-vitamiinit, testattavana muotoutuva tyyny ja lapulla vankka suositus muotoiltujen pohjallisten hankkimisesta.
Itse hoito maksaa 60€/kerta, mutta jos päädyn ostamaan koko setin tyynyineen kaikkineen, on kyseessä reilun 200 euron potti. Jos siitä on pidemmällä aikavälillä apua ja tervettä tilaa voi ylläpitää ihan liikunnalla ja hieronnalla, se on pieni raha se. Pessimistiä tietysti pelottaa se, että olen muutaman kuukauden päästä ihan juntturassa taas.
Toistaiseksi olo on kuitenkin erilainen ja innolla jo odottelen, miltä maailma huomenna näyttää. Toivottavasti kirkkaammalta. Vedin viime yönä kevyet yhdeksän tunnin yöunet ja silti tänään väsyttää ihan käsittämättömiä määriä ja olen tarkkaillut ympäristöä aika sumuisin silmin. Toinen kiinnostava sivuhuomio: samoin kuin torstain hoidon jäljiltä, makeanhimo on tänään valtava. Koska hoidot kuitenkin perustuvat siihen, että kuona-aineet lähtevät liikkeelle, ei ole tuntunut kauhean järkevältä ahtaa kroppaa täyteen sokeria ja lisäaineita. Tummasuklaaluumut toimivat kompromissina.
Jos lukijoissa on Joensuun alueella olevia vinokroppaisia, klinikka on Tiedepuistolla sijaitseva Stress Away. Toistaiseksi suosittelen. Tarkistetun mielipiteet saa muutaman viikon kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti