On taas yhden ison työrutistuksen aika vuodesta. Tuntuu, että kaikki luova energia kuluu siihen, vapaa-ajalle ei jää edes pieniä roippeita. Ei sillä, että ehtisin mitään luovaa tekemäänkään, kun koko ajan pitää olla juoksemassa jonnekin.
Piti ihan tarkistaa blogin arkistoista ja kyllä, lokakuu on aina näin hektinen. Lähinnä siksi, että noin 98% Joensuun kavereistani on syntynyt lokakuun puolivälissä ja kulttuurikenttä päättää aina näillä tietämillä aktivoitua (ks. kappale yllä). Tylsää nurista kivoista tekemisistä, eikä oikeasti ongelmana edes ole todellinen kiire vaan kiireen tuntu. Yksittäiset vapaapäivät ja alkaneet menkat siihen päälle eivät kuitenkaan auta katsomaan asiaa realististen lasien läpi.
Tiistaina jo itkua tirauttelin, koska halusin kaverin keikalle Sointulaan, mutta lähteminen tarkoitti sitä, että seuraavan kerran ehdin viettää hiljaista aikaa kotona ehkä sunnuntaina. Välissä olevien päivien kohdalle piti rakentaa palapeli, jossa oli ihan liikaa palasia. Päädyin kuitenkin menemään keikalle ja kaiketi palkintona tästä universumi järjesti loppuviikon puolestani.
Keskiviikon jumppaa oli syysloman takia aikaistettu tunnilla, joten ehdin kiinteytykseen ennen illan synttäreitä ja Gigli-spektaakkelia.
Torstain YT:n näytelmä oli peruttu sairastapauksen vuoksi, joten ennätin pyykätä ja Tapioon katsomaan Boyhoodin.
Perjantain synttärit siirrettiin sairastumisen vuoksi viikolla eteenpäin, joten pääsin katsomaan torstaina väliin jääneen näytelmän ja piipahdin matkalla toisilla synttäreillä.
Lauantain läksiäiset oli peruttu epäonnisen muuttomatkan takia ja olisin siis ehtinyt hyvinkin joen toiselle puolelle tupareihin, mutta sitten ei enää irronnut. Raahauduin pari korttelia rönöttämään ystävän sängylle syömään suklaata ja katsomaan Rosemaryn painajaisen. Piristävämpiäkin elokuvia olisin pakkasiltaan keksinyt, mutta hyvä näinkin.
Ja nyt on se odotettu vapaailta. Ehdin jo hetken toivoa, että tunnin kestänyt sähkökatko olisi vielä venynyt ja pakottanut töistä kotiin etuajassa viettämään löhöaikaa. Sähköt kuitenkin palasivat, mutta mitäs tuosta. Illalle en ole kehittänyt mitään tekemistä, edes silittämistä (saatoin kyllä tiskata ja pakastaa omenalohkoja).
Suunnitelmissa on tasan sohva ja Leonardo DiCaprio.
Siitä taas uudella innolla seuraavaan viikkoon. Tai jospa edes vähän levänneenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti