Keittokirjahaaste 2: Martan kasviskeittiö

Viime viikolla kokkasin äidiltä saamastani kirjasta, tällä viikolla nappasin Markon äidin joitain vuosia sitten joululahjaksi antaman Martan kasviskeittiön

Martan kasviskeittiö

Marttaliitto ry 2011

Erinomainen peruskirja jokaiseen keittiöön: sopii aloittelevalle vegekokille mutta myös kaltaisilleni ihmisille, joilla on välillä vaikeuksia keksiä niitä ihan tavallisia arkiruokia (miten se onkin niin vaikeaa?). Hyvänä bonuksena paljon tietoa kasvisruokavaliosta ja ravintoaineista, ateriaehdotuksia ja jopa tietopaketti siitä, miten kasvisruokavaliota voi soveltaa eri-ikäisille lapsille vauvasta alkaen. Huomionarvoista on myös, että reseptit on jaettu vuodenajoittain eli kausituotteiden hyödyntäminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Selaillessa keskityin talvi- ja kevätosioihin.

Silmiin tarttui muun muassa tällaisia vaihtoehtoja:

- Thaimaalainen sieni-kookoskeitto

- Peruna-kasvispyörykät

- Welsh rarebit

- Hernerouheletut

- Savutofu-pähkinäkastike

- Kasvis-klubileivät

- Vegaanin juhlakakku

En tiedä, mistä puutostilasta kertoo, mutta olen halunnut nyt loppuviikosta syödä koko ajan saksanpähkinöitä. Sillä logiikalla kokkauslistalle päätyi siis kirjan kanttakin koristava ruoka.

Ruusukaali-saksanpähkinävuoka

500 g (pakaste)ruusukaalia

4 dl vettä

2 rkl voita tai öljyä

1 pussi saksanpähkinöitä (70 g)

2 dl ruokakermaa

1 ½ juustoraastetta

ripaus musta- tai valkopippuria

Keitä ruusukaalit suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, pakasteruusukaaleja noin 4 minuuttia, tuoreita muutama minuutti enemmän. Valuta vesi pois.

Kuumenna rasva paistokasarissa, lisää ruusukaalit ja sekoittele hetki. Lisää karkeaksi rouhitut saksanpähkinät. Kaada ruusukaali-pähkinäseos voideltuun uuninkestävään vuokaan.

Kiehauta ruokakerma. Lisää puolet juustoraasteesta. Sekoita, kunnes juusto sulaa. Mausta pippurilla. Kaada seos vuokaan. Ripottele päälle loppu juustoraaste. Kuorruta 225-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Arvio

Helppo ja nopea tehdä, hyvä perusgratiini, johon pähkinät toivat uudenlaista suutuntumaa. Koska kermassa pannulla haudutettu ruusukaali on ollut jo pitempään talvikauden lempiruokiani, tämä maistui tutulta ja lohturuualta. Olin koko torstain mahakipuisa, joten en jaksanut laittaa mitään erityistä lisäksi. Syötiin siis gratiinia ruissämpylöiden kaverina.

Omia kehitysehdotuksia: kauniimpi uunivuoka, vahvempi juusto, proteiinilisäke. Ruusukaalia vierastavan Markon kehitysehdotus: jotain muuta kaalia. Itsekin luulen, että parsakaali olisi pähkinöiden kanssa gratiinissa hyvää, mutta kukkakaalia en tähän laittaisi. Vaikka ei siis mennytkään ihan nappiin, luulen, että tämä resepti jää jossain muodossa minulla käyttöön.

Tein itse asiassa Martoilta myös toisen reseptin, jossa oli myös saksanpähkinöitä. Torstain vatsavaivat kummittelivat edelleen lauantaina ja kaipasin töihin kevyttä mutta täyttävää lounasta. Testiin meni siis hyvältä kuulostava salaatin tapainen ratkaisu.

Kvinoa-omenasalaatti

1 ½ dl kvinoaa

½ kurkku

2 hapanta omenaa

5 rkl murskiattuja saksan- tai hasselpähkinöitä

tuoretta basilikaa

Kastike:

1 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunamehua

¾ tl suolaa

mustapippuria

1 rkl valkoista balsamicoa

Keitä kvinoa ohjeen mukaan ja anna jäähtyä hyvin. Paloittele kurkku ja omenat. Hienonna basilika. Sekoita kaikki ainekset kvinoan kanssa. Sekoita kastikkeen ainekset ja lisää salaatin joukkoon.

Arvio

Tästä ruuasta ei ole kuvaa, koska en ole ehkä koskaan ennen syönyt näin rumaa ruokaa. Kirjan kuvassa ruoka näytti ihanalta, mutta valmis ei vastannut oletusta millään tavalla. Ihmekö tuo. Kuvassa esiintyi kurkun, saksanpähkinän ja basilikan tilalla paprikaa, persiljaa, paahdettuja cashewpähkinöitä ja bonuksena vielä punasipulia. 

Valmis ruoka oli myös itse asiassa vähän pahaa, osittain siksi että onnistuin keittämään kvinoan vahingossa puuroksi. Lisäksi reseptissä on kastiketta suhteessa kvinoaan ihan liian vähän, joten sitä oli pakko jatkaa. Luulen myös, että kuvan paprikalla, persiljalla, punasipulilla ja cashewpähkinöillä olisi tullut paitsi esteettisempi, myös huomattavasti paremman makuinen kokonaisuus. Tämä oli siis kaikin puolin huti, mutta toimi sentään lounaana niin, että oli juuri sopivaan aikaan seuraavan kerran nälkä - eli normipäivää ajatellen aivan liian aikaisin.

Hölmö salaattivalinta ei saa minua silti vielä laittamaan marttakirjaa kiertoon, sen verran hyvä perusteos on kyseessä. Suosittelen erityisesti lahjaksi omilleen muutavalle tai ruuanlaittoa muuten opettelevalle.