Frank

Pyöriteltiin Markon kanssa hyvä tovi erilaisia osamaksu-, kertamaksu-, laskutus-, lainaus- ja luottokuvioita, jonka päätteeksi päätettiin laittamaan Visani laulamaan maanantai-iltana. Verkkokaupasta lähti tilaukseen kasa komponentteja (Markolle) ja käyttövalmis Acerin läppäri (minulle).

Tutkin läppäreitä aiemmin keväällä moneen otteeseen ja joka kerralla päädyin Acerin E5-511-mallin koneeseen, josta puuttui haaveilemistani spekseistä vain optinen asema.

Läppäri saapui luokseni torstaiaamuna ja sai nimekseen Frank. Se on sopivan monimerkityksinen.

Mad, mad, mad Photoshop skills!

Edellisen koneen alkukankeuksista oppineena otin ensimmäiseksi Windowsin lisenssitarrasta valokuvan. Sitten laitoin sen päälle kontaktimuovin. Jonka jälkeen vielä kirjoitin numeron paperille, jonka säilytyspaikka on tärkeiden papereiden mappi. Eli jos päädyn taas huoltokierteeseen, ei tule ainakaan sanomista siitä, etteikö käyttöjärjestelmäni olisi aito. Kippis sille!

Ongelmilta muuten ei luonnollisestikaan ole vältytty. En osaa vielä hahmottaa hiiren sijaintia tai uutta touchpadia, joten ikkunat siirtyvät milloin minnekin ja Facebook-viestejä on lähtenyt ihan vääriin suuntiin. Isompi harmistus on, että juuri kun sain kaikki tarpeelliset ohjelmat asennettua, Marko alkoi eilen kikkailemaan jotain palomuurien kanssa - seurauksena epämääräistä hämmennystä verkkoasetuksissa, eikä nettiin pystynyt enää yhdistämään ollenkaan. Sunnuntaiaamun ratoksi sain siis palauttaa koneen asetukset torstaisiksi ja pienen säätämisen jälkeen sain koneen jopa käynnistymään normaalisti, vaikka siinä ilmenikin palautuksen jälkeen ongelmia. Ohjelmien asennus sekä muut modaukset ovat kuitenkin edessä uudemman kerran. 

Toisaalta se tuntuu aika pieneltä vaivalta. Asennustiedot nappasin ulkoiselle kovolle talteen ennen palautusta eli tarpeen ei ole kuin ajaa ne uudestaan. Ja kun näppiksessäkin toimii kaikki näppäimet eikä hiiri jumittele minuutin välein, se ei oikeasti ole vaiva eikä mikään.

Oikeasti ainoa kunnon murhe on, ettei HDMI-vika ollutkaan vanhan koneen portissa vaan telkkarin päässä. En siis saa vieläkään konetta kiinni telkkariin, mikä on harmi Netflix-leffailtojen kannalta. Omaa arkikäyttöä se ei juurikaan haittaa, näyttökin kun on edellistä isompi.

15,6 tuuman näyttö itse asiassa tuntuu 14 tuumaan tottuneelle ihan valtavalta ja se oli myös suurin epäilykseni konetta hankkiessa, Mutta ehkä tuohon tottuu, muuten kone on nimittäin miellyttävän kevyt, vaikka onkin puoli kiloa edeltäjäänsä painavampi. Lisäksi Windows 8.1 valikkoineen vaatii käyttäjältään vielä huomattavasti sopeutumista, mutta ehkä Frankin kanssa vielä senkin selätämme.